Juttusarja 1/4: Lempityllani

Olen jo kauan pyöritellyt päässäni ideaa juttusarjasta, jossa kävisin läpi leivonnan perusteita osa-alue kerrallaan. Vaikken olekaan leivonnan ammattilainen ja kotileipurinakin omasta mielestäni melkoinen vasta-alkaja, olen lähtenyt nollasta ja opetellut leivontaa erehdysten ja onnistumisten kautta. Kun olin vasta innostunut leivonnasta, olin eniten kiinnostunut hyvien reseptien ja kirjojen löytämisestä sekä reseptien testaamisesta, mutta nykyään olen koko ajan enemmän kiinnostunut omien reseptien kehittelemisestä ja erilaisista tekniikoista. Koristeluasioissa (sokerimassat, marsipaanit, kuviokaulimet…) olen täysin noviisi, enkä tiedä onko minulla kärsivällisyyttä lähteä koskaan perehtymään asiaan sen tarkemmin. Tarkoitus on siis jakaa omia, hyväksi todettuja vinkkejä tällaiseen perusleivontaan, jota minäkin harjoitan.

Ensimmäinen osa käsittelee vähän hassusti pursottamista ja lempitylliani, ja ajattelinkin aluksi ajoittaa tämän jutun vasta muiden jälkeen. Minulle tuli kuitenkin kommentiboksiin kysymys aiheesta ja olen kirjoittelut vähän aikaa sitten kuppikakuista muutenkin, joten kirjoitus tulee nyt enemmän tai vähemmän luonnollisesti tähän väliin. Seuraavat kolme juttua käsittelevät leivonnan perustarvikkeita, perusraaka-aineita ja mittaamista sekä mittayksiköitä.

Cupcaket eli kuppikakut ovat olleet esillä jo pitkän aikaa, ja teen melko usein kuppikakkuja niiden helppouden ja varioitavuuden takia. Vaikka leivokset on mielestäni helppo valmistaa, ne ovat kuitenkin näyttäviä ja sopivat hienompaankin juhlaan. Kuppikakuissa tärkeintä on mielestäni kuorrutus, ja olenkin julkaissut aikaisemmin ohjeen sekä cookies and cream -kuorrutteeseen että kinuskikuorrutteeseen. Kuorrutuksen lisäksi yhtä tärkeää on kuitenkin pursottaminen, joka antaa ulkonäöllisen loppusilauksen leivokselle. Kun itse olin vasta-alkaja kuppikakkujen kanssa, tuskailin ohjeille, joissa ei yleensä kerrota kauheasti itse pursottamisesta. Eipä auta aloittelijaa kauheasti, kun ohjeessa lukee ”pursota kuorrute leivosten päälle” ja kun omalla, kaupan pursotuspussien mukana tulleella muovipursotinterällä ei ”ihan” pääse yhtä kauniiseen lopputulokseen kuin mitä ohjeen kuvien perusteella olisi toivonut. Olen sittemmin kasvattanut tyllakokoelmaani ja katsonut Youtubesta lukemattoman määrän pursotusvideioita, ja haluan siis kertoa teille omista lempityllistani. Eikö kuulostakin lohduttavalta, jos sanon että neljällä tyllalla pääsee mainiosti pidemmälle kuin alkuun?

style=”text-align: left;”>

Tyllat ylhäältä alas: Wilton 4B, Wilton 2D, iso ympyrätylla, iso tähtitylla (Städter 14 mm)

Ensimmäinen tyllahankinta on selkeä: iso, avoin tähtitylla. Minulla on Städterin 14-millinen tylla, jossa on kuusi sakaraa ja joka vastaa suosittua Wiltonin 1M-tyllaa. Ostin oman Städterini Tampereen Kakkuateljeesta ja suosittelen kyllä lämpöisesti Städter-merkkisiä tyllia. Wiltonin tyllat ovat myös mahtavia, mutta mielestäni Städterin (ja muum merkkiset) terät pysyvät kertakäyttöisessa pursotinpussissa paremmin paikoillaan ilman liitintä. Isolla tähityllalla saa klassisen pursotuksen: aloita pursottaminen leivoksen reunalta, pursota myötäpäivään kohti keskustaa tasaisella paineella. Juuri ennen kuin aiot viimeistellä pursotuksen, vähennä painetta ja lopuksi lakkaa puristamasta pursotinpussia.

Minä itse käytän ehkä eniten Wiltonin 2D-tyllaa, jolla saa sekä ruusupursotuksen tai nätin perinteisemmän pursotuksen (esim. täällä). Jos haluat tehdä ruusupursotuksen, aloita pursottaminen leivoksen keskeltä, ei reunalta. Pursota myötäpäivään (ainakin minulle luonnollisempaa) ja taas vähennä painetta pursottamisen loppuvaiheilla. Viimeistele pursottus leivoksen reunaan nätisti. Unelmanani on joskus kuorruttaa kokonainen täytekakku 2D-tyllalla niin, että kakku näyttää olevan täysin ruusujen peitossa.

Uusin tyllani on Wiltonin 4B (siis mistä nämä nimet oikein tulevat?), jota kutsutaan myös nimellä french tip. Tämä tylla on todella monikäyttöinen, ja näissä kuvissa olen tehnyt perinteisen ja mielestäni tosi tyylikkään simpukkamaisen pursotuksen, joka aloitetaan leivoksen reunalta ja päätetään keskelle. 4B:llä voi tehdä myös suihkuhattutyylisen pursotuksen tai vaikka ison hörselöpursotuksen. Suosittelen kurkkaamaan linkin, jossa I am Baker -blogin kirjoittaja Amanda esittelee neljä erilaista pursotustapaa 4B:lle.

Viimeinen ja ehkä vähiten käytössäni oleva tylla on suuri ympyrätylla, jonka reiän halkaisija on reilu 1 cm. En tiedä, minkä merkkinen tämä tylla on, koska olen ostanut sen jo kauan sitten, mutta sitä vastaa Wiltonin 2A. Tällä tyllalla saa todella perinteisen ja yksinkertaisen kuorrutuksen, mutta monesti käytän ympyrätyllaa myös esimerkiksi leivosten täyttämiseen ja macaronien pursottamiseen. 

Nyt kun tyllista on ollut puhetta, voisi samalla mainita jotakin pursotinpusseista. Minulla on kankainen pursotinpussi, mutten koe sitä kauhean hygieniseksi vaihtoehdoksi. Pussi on hieman värjäytnyt ja epämiellyttävän näköinen, joten ostan ihan tavallisesta ruokakaupasta kertakäyttöisiä pursotinpusseja. Pesen ne tosin melkein aina käytön jälkeen, ja niiden puhdistaminen on jotenkin paljon helpompaa kuin kankaisten pussien. Lisäksi jos haluaa eri värisiä pursotuksia, kannattaa kankaisen pussin lisäksi olla kertakäyttöisiä aina kotona.

Mikä pursotuksista on mielestäsi nätein? Vai tykkäätkö mieluummin vain levittää kuorrutteen kuppikakun päälle?