Juttusarja 1/4: Lempityllani

Olen jo kauan pyöritellyt päässäni ideaa juttusarjasta, jossa kävisin läpi leivonnan perusteita osa-alue kerrallaan. Vaikken olekaan leivonnan ammattilainen ja kotileipurinakin omasta mielestäni melkoinen vasta-alkaja, olen lähtenyt nollasta ja opetellut leivontaa erehdysten ja onnistumisten kautta. Kun olin vasta innostunut leivonnasta, olin eniten kiinnostunut hyvien reseptien ja kirjojen löytämisestä sekä reseptien testaamisesta, mutta nykyään olen koko ajan enemmän kiinnostunut omien reseptien kehittelemisestä ja erilaisista tekniikoista. Koristeluasioissa (sokerimassat, marsipaanit, kuviokaulimet…) olen täysin noviisi, enkä tiedä onko minulla kärsivällisyyttä lähteä koskaan perehtymään asiaan sen tarkemmin. Tarkoitus on siis jakaa omia, hyväksi todettuja vinkkejä tällaiseen perusleivontaan, jota minäkin harjoitan.

Ensimmäinen osa käsittelee vähän hassusti pursottamista ja lempitylliani, ja ajattelinkin aluksi ajoittaa tämän jutun vasta muiden jälkeen. Minulle tuli kuitenkin kommentiboksiin kysymys aiheesta ja olen kirjoittelut vähän aikaa sitten kuppikakuista muutenkin, joten kirjoitus tulee nyt enemmän tai vähemmän luonnollisesti tähän väliin. Seuraavat kolme juttua käsittelevät leivonnan perustarvikkeita, perusraaka-aineita ja mittaamista sekä mittayksiköitä.

Cupcaket eli kuppikakut ovat olleet esillä jo pitkän aikaa, ja teen melko usein kuppikakkuja niiden helppouden ja varioitavuuden takia. Vaikka leivokset on mielestäni helppo valmistaa, ne ovat kuitenkin näyttäviä ja sopivat hienompaankin juhlaan. Kuppikakuissa tärkeintä on mielestäni kuorrutus, ja olenkin julkaissut aikaisemmin ohjeen sekä cookies and cream -kuorrutteeseen että kinuskikuorrutteeseen. Kuorrutuksen lisäksi yhtä tärkeää on kuitenkin pursottaminen, joka antaa ulkonäöllisen loppusilauksen leivokselle. Kun itse olin vasta-alkaja kuppikakkujen kanssa, tuskailin ohjeille, joissa ei yleensä kerrota kauheasti itse pursottamisesta. Eipä auta aloittelijaa kauheasti, kun ohjeessa lukee ”pursota kuorrute leivosten päälle” ja kun omalla, kaupan pursotuspussien mukana tulleella muovipursotinterällä ei ”ihan” pääse yhtä kauniiseen lopputulokseen kuin mitä ohjeen kuvien perusteella olisi toivonut. Olen sittemmin kasvattanut tyllakokoelmaani ja katsonut Youtubesta lukemattoman määrän pursotusvideioita, ja haluan siis kertoa teille omista lempityllistani. Eikö kuulostakin lohduttavalta, jos sanon että neljällä tyllalla pääsee mainiosti pidemmälle kuin alkuun?

style=”text-align: left;”>

Tyllat ylhäältä alas: Wilton 4B, Wilton 2D, iso ympyrätylla, iso tähtitylla (Städter 14 mm)

Ensimmäinen tyllahankinta on selkeä: iso, avoin tähtitylla. Minulla on Städterin 14-millinen tylla, jossa on kuusi sakaraa ja joka vastaa suosittua Wiltonin 1M-tyllaa. Ostin oman Städterini Tampereen Kakkuateljeesta ja suosittelen kyllä lämpöisesti Städter-merkkisiä tyllia. Wiltonin tyllat ovat myös mahtavia, mutta mielestäni Städterin (ja muum merkkiset) terät pysyvät kertakäyttöisessa pursotinpussissa paremmin paikoillaan ilman liitintä. Isolla tähityllalla saa klassisen pursotuksen: aloita pursottaminen leivoksen reunalta, pursota myötäpäivään kohti keskustaa tasaisella paineella. Juuri ennen kuin aiot viimeistellä pursotuksen, vähennä painetta ja lopuksi lakkaa puristamasta pursotinpussia.

Minä itse käytän ehkä eniten Wiltonin 2D-tyllaa, jolla saa sekä ruusupursotuksen tai nätin perinteisemmän pursotuksen (esim. täällä). Jos haluat tehdä ruusupursotuksen, aloita pursottaminen leivoksen keskeltä, ei reunalta. Pursota myötäpäivään (ainakin minulle luonnollisempaa) ja taas vähennä painetta pursottamisen loppuvaiheilla. Viimeistele pursottus leivoksen reunaan nätisti. Unelmanani on joskus kuorruttaa kokonainen täytekakku 2D-tyllalla niin, että kakku näyttää olevan täysin ruusujen peitossa.

Uusin tyllani on Wiltonin 4B (siis mistä nämä nimet oikein tulevat?), jota kutsutaan myös nimellä french tip. Tämä tylla on todella monikäyttöinen, ja näissä kuvissa olen tehnyt perinteisen ja mielestäni tosi tyylikkään simpukkamaisen pursotuksen, joka aloitetaan leivoksen reunalta ja päätetään keskelle. 4B:llä voi tehdä myös suihkuhattutyylisen pursotuksen tai vaikka ison hörselöpursotuksen. Suosittelen kurkkaamaan linkin, jossa I am Baker -blogin kirjoittaja Amanda esittelee neljä erilaista pursotustapaa 4B:lle.

Viimeinen ja ehkä vähiten käytössäni oleva tylla on suuri ympyrätylla, jonka reiän halkaisija on reilu 1 cm. En tiedä, minkä merkkinen tämä tylla on, koska olen ostanut sen jo kauan sitten, mutta sitä vastaa Wiltonin 2A. Tällä tyllalla saa todella perinteisen ja yksinkertaisen kuorrutuksen, mutta monesti käytän ympyrätyllaa myös esimerkiksi leivosten täyttämiseen ja macaronien pursottamiseen. 

Nyt kun tyllista on ollut puhetta, voisi samalla mainita jotakin pursotinpusseista. Minulla on kankainen pursotinpussi, mutten koe sitä kauhean hygieniseksi vaihtoehdoksi. Pussi on hieman värjäytnyt ja epämiellyttävän näköinen, joten ostan ihan tavallisesta ruokakaupasta kertakäyttöisiä pursotinpusseja. Pesen ne tosin melkein aina käytön jälkeen, ja niiden puhdistaminen on jotenkin paljon helpompaa kuin kankaisten pussien. Lisäksi jos haluaa eri värisiä pursotuksia, kannattaa kankaisen pussin lisäksi olla kertakäyttöisiä aina kotona.

Mikä pursotuksista on mielestäsi nätein? Vai tykkäätkö mieluummin vain levittää kuorrutteen kuppikakun päälle?

Vohvelisunnuntai

Tänä sunnuntaina heräsin pimeään, ankeaan ja sateiseen päivään, eikä edes kunnon kupillinen tummapaahtoista kahvia saanut mielialaa kohoamaan. Ajattelin, että nyt tarvitaan jotakin järeämpää piristystä: vohveleita. Katselin tyhjähkön jääkaapin sisältöä ja huomasin onnekseni kirkkaankeltaisen sitruunan kaapin perukoilla. Raastoin vohvelitaikinan sekaan reilusti sitruunankuorta, paistoin yhden hengen annoksen rapeita vohveleita ja viimeistelin vohvelipinon vielä sitruunankuoriraasteella sekä Moninin vaniljasiirapilla.

Minulla on ollut belgialainen vohvelirauta jo tosi kauan, mutta sitä tulee käytettyä harmittavan vähän. Muitakin keittiövempeleitä on niin paljon, että välillä jotkut vain unohtuvat kaappiin vähän pidemmäksi aikaa. Tästä lähtien aion kuitenkin muistaa vohvelirautani varsinkin tällaisina aamuina, jotka vaativat hieman piristystä. Vohvelit sitä paitsi valmistuvat todella helposti – vielä helpommin kuin lätyt tai pannarit, jotka tarvitsee kääntää ja jotka paljon helpommin unohtaa liian pitkäksi aikaa pannulle. 

Vaniljakuppikakut cookies and cream -kuorrutteella

Olen makumieltymyksiltäni hieman ristiriitainen tyyppi. Toisaalta tykkään hienostuneista, puhtaista ja luonnollisista mauista, ja tällaiselle tuulelle sattuessani valitsen kahvilassa esimerkiksi Earl Grey -teen ja skonssin. Jäätelökioskilla tällaisella tuulella valitsisin luultavasti vaniljajäätelön (tiedän, boring) tai pistaasijäätelön. Minussa on kuitenkin toinen puoli, joka heittäytyy villiksi strösseleiden kanssa, pursottaa viiden sentin kerroksen kermavaahtoa tahmean mutakakun päälle ja tunkee kolmea erilaista suklaata keksitaikinaan.

Kun olen tällaisessa jenkki-strösseli-tuplasuklaa-kermavaahto-olotilassa, hullaannun kaikesta, missä lukee cookies and cream. Cookies and cream -jäätelöä saa ainakin Minetti-jäätelökioskilta, ja kuinkahan monta palloa kyseistä jäätelömakua tuli viime kesänä syötyä? Pitkään haaveena on ollut tehdä myös cookies and cream -juustokakkua, kuinka ihanan överiä! Nyt tällä kertaa kuitenkin halusin tehdä söpöjä vaniljaisia kuppikakkuja, joiden päällä on reilu kerros cookies and cream -makuista tuorejuustokuorrutetta ja kirsikkana (tai keksinä) kakun päällä Domino-keksi. Tyylikästä? Ei sinne päinkään, mutta juuri täydellistä jälkimmäisenä kuvailemaani olotilaan.

Tuorejuustokuorrutteen kanssa on muuten aina hieman säätämistä, kun pursotettavan koostumuksen saavuttamiseksi pitää laittaa aika paljon tomusokeria, jota muuten ei välttämättä tarvitsisi niin paljoa. Voi-tomusokerikuorrute (buttercream) on paljon jämäkämpää kuin tuorejuustokuorrute, mutta pidän jälkimmäisen mausta huomattavasti enemmän. Nyt kun kuorrutteen sekaan tuli murskattua Domino-keksiä, rakennekin muuttui hieman jämäkämmäksi ja pursotusystävällisemmäksi.

Vaniljakuppikakut cookies and cream -kuorrutteella (12 kpl)

Taikina:

  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 125 g voita
  • 1 vaniljatanko
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 2 munaa
  • 1 1/4 dl maitoa

Kuorrutus:

  • 5 kpl Dominokeksejä
  • 200 g tuorejuustoa
  • 50 g voita
  • 4 dl tomusokeria

Lisäksi:

  • 6 kpl Dominokeksejä (puoliksi leikattuina)

Tee ensin leivokset.

Ota ajoissa huoneenlämpöön voi, munat ja maito.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen ja laita 12-koloiseen muffinivuokaan paperiset, suurehkot vuoat.

Siivilöi kulhoon vehnäjauhot ja leivinjauhe. Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon halkaistun vaniljatangon siemenet.

Riko munat kulhoon, lisää maito ja vatkaa munien rakenne sekaisin.

Lisää jauhoja ja muna-maitoseosta vaahtoon vuorotellen kolmessa erässä samalla vatkaten. 

Jaa taikina 12-koloiseen muffinivuokaan, täytä kolot vain vähän yli puolilleen.

Paista uunissa 10–15 minuutin ajan tai kunnes leivokset ovat kauniin kullanruskeita. Anna jäähtyä ensin hetki muffinivuoassa ja sitten täysin ritilällä.

Valmista seuraavaksi cookies and cream -kuorrute. Jauha Dominot monitoimikoneessaa hienoksi jauheeksi. Voit laittaa keksit myös pakastepussiin ja murskata keksit kaulimen avulla.

Vaahdota lähes jääkaappikylmä tuorejuusto ja voi kulhossa kuohkeaksi, noin muutaman minuutin ajan. Siivilöi sitten tomusokeri vähän kerrallaan joukkoon samalla vatkaten. Vatkaa parin minuutin ajan tai kunnes kuorrute on kuohkeaa ja vaaleaa. Viimeisenä sekoita keksijauhe joukkoon. 

Anna kuorrutteen jähmettyä jääkaapissa hieman jämäkämmäksi n. 30 minuutin ajan. Pursota se sitten joko suurta tähtityllaa tai suljettua tähityllaa (esim. Wiltonin 2D) käyttäen. Viimeistele leivokset puolitetuilla Domino-kekseillä.

Jos kuorrute vaikuttaa ennen jäähdyttämistä hieman löysältä, älä huoli: se kyllä muuttaa koostumustaan hetken jäähdyttämisen jälkeen. Jos koostumus on edelleenkin liian löysä makuusi, voit vatkata lisää tomusokeria joukkoon.