Kaivattuja uutuuksia Dr. Oetkerilta

Viimeksi muutama viikko sitten etsiskelin kaupan leivontaosastolta suklaahippuja, kun olin aikeissa leipoa suklaahippukeksejä. Olen ostanut suklaahippuja aikaisemmin amerikkalaisia herkkuja myyvästä Behnford’s-kaupasta, mutta muualta Suomesta niitä ei ole aikaisemmin saanut. Pisaran muotoiset ja tasalaatuiset suklaahiput ovat äärimmäisen käteviä keksien ja muffinien leivonnassa, koska lopputuloksesta tulee paljon nätimpi je leivontaan tarkoitetut hiput säilyttävät muotonsa paiston aikana paremmin kuin tavallinen, itse ruohittu suklaa.

style=”text-align: left;”>

Olinkin enemmän kuin ilahtunut, kun kuulin että Dr. Oetker tuo markkinoille erilaisia leivontaan tarjoitettuja suklaahippuja. Sain kotiini paketillisen uutuustuotteita, joita on tänä syksynä varsinainen liuta! Sain valkosuklaisia, maitosuklaisia ja tummia suklaahippuja, fudge chunks -toffeepaloja sekä geelivärejä, ja erityisesti suklaahiput ja toffeepalat ovat kaivattu lisä suomalaiseen leivontatuotevalikoimaan. 

Huomasin kaupassa käydessäni, että meidänkin lähikaupassa myytiin ainakin valkosuklaa- ja maitosuklaahippuja n. 2 euron hintaan. Tavallinen suklaa on tietenkin edullisempaa kilohinnaltaan, mutta itse aion ainakin jatkossa käyttää suklaahippuja erityisesti cookieiden ja muffineiden leivonnassa, kun haluan tasaisen ja huolitellun näköisen lopputuloksen. Toffeepalat taas näyttäisivät upeilta esimerkiksi kakkujen ja leivosten pinnalla koristeinakin!

Saas nähdä, innostunko kokeilemaan geelivärejäkin pian! Niillä voi värjätä esimerkiksi sokerimassaa, marsipaania tai marenkia. Ajattelin jouluna tehdä piparminttumarenkeja, joten niiden värjäämiseen punainen geeliväri sopii mainosti. Geeliväri, toisin kuin nestemäinen elintarvikeväri, ei tee massasta löysempää, joten sitä voi käyttää myös esimerkiksi herkkinä tunnettujen macaron-leivosten taikinaan.

Pysykää kuulolla: loppuviikosta ajattelin julkaista yhden ohjeen, jossa olen käyttänyt suklaa- ja toffeehippuja!

Tuotteet on saatu lahjaksi blogin kautta.

Sitko Pizza&Bar

Taas seuraa pientä ravintola-/Tampere-vinkkiä! Mainitsikin aikaisemmin, että kävimme viikonloppuna testaamassa Tampereen uusimman pitserian, Sitko Pizza&Barin, joka on avattu syksyllä Näsilinnankadulle Thai&Laos-ravintolaa vastapäätä. Tampereella ei ole mielestäni kauhean montaa kunnon pitseriaa, ja moni tamperelainen vannoo Napolin nimeen. Vaikken olekaan mikään pitsan suurkuluttaja, Napolissa on tullut käytyä pari kertaa, mutten ole niiden visiittien jälkeen muuttunut sen kummemmaksi pitsan rakastajaksi. Olen enemmänkin mehukkaiden hampurilaisten perään, jos jokin suolainen roskaruoka tai herkku pitää nimetä, mutta tietysti kaikista mieluiten söisin kakkua tai leivoksia…

Täytyy kuitenkin Sitkossa käymisen jälkeen ehkä hieman ottaa takaisin sanomisiaan: kyllä pitsa voi olla todella hyvää. Kuten nimikin vähän vihjaa, pitsapohjiin on panostettu, ja sen todellakin huomaa. Ensimmäistä kertaa ikinä söin kaikista mieluiten pitsan reunoja ja jätin ähkyssäni keskustaa pienen määrän syömättä! Olin aika rasvanhimoisella tuulella ja valitsin quattro formaggi -maun, ja Ville otti todella herkullisen näköisen parma-pitsan. Yllättäen quattro formaggi (neljä juustoa) oli juustoinen, ja erityisesti tykkäsin vahvan makuisesta gorgonzolasta. Myös kausimaku (pancetta, punasipuli, valkosipuli, suppilovahvero) kuulosti vähintäänkin houkuttelevalta.

Sitkossa tilataan ja maksetaan heti kassalla, mikä on mielestäni kätevää ja tällaiseen rennompaan paikkaan sopivaa. Sisustus on virkistävän erilainen, ja RAW-sisustusblogin Peeta on ollut mukana suunnittelemassa sisustusta. Plussaa antaisin myös kivasta olutvalikoimasta, ja lisäksi valikoimissa oli myös muutamia siidereitä. Viineistä en ole varma, minulla taisi olla vain oluet mielessä viikonloppuna? 

Siis tamperelaiset ja vierailijat: käykää Sitko Pizza&Barissa (Näsilinnankatu 22) maistamassa yksinkertaista ja hyvää pitsaa, jonka pohja ansaitsee kunniamaininnan. Lisätietoja voi käydä kurkkaamassa paikan Facebook-sivuilla.

Sitruuna-marenkikakku: itseni näköinen synttärikakku

Tänä viikonloppuna minä täytin hulppeat 25 vuotta! Mistään pyöreistä vuosista ei toki ole kyse, mutta kyllä neljännesvuosisataa voi melkoisena virstanpylväänä pitää. Vietämme myöhemmin kahden muun kaverin kanssa yhdistettyjä 75-vuotissyntymäpäiviä, joten tämä viikonloppu oli tarkoituksella rennompi ja arkisempi. En tehnyt juuri muuta kuin rentouduin, kävin syömässä Tampereen uusimassa pitsapaikassa Sitkossa ja nautin myöhäisemmistä aamuherätyksistä. Ainiin, ja tietysti leivoin itselleni synttärikakun.

Olin sen verran mukavuudenhaluisissa tunnelmissa syntymäpäiväviikonloppuna, että valitsin kakunkin sen mukaan. Tein melko yksinkertaisen, vahvasti sitruunalta maistuvan kakkupohjan, ostin kaupasta valmista lemon curdia ja seuraavana päivänä pyöräytin helpohkon italialaisen marengin. Italialainen marenki eroaa ranskalaisesta siten, että valkuaisvaahtoon lisätään kuumennettua sokeri-vesilientä ja seos vatkaan huoneenlämpöiseksi. Italialaista marenkia ei myöskään tarvitse kypsentää enää myöhemmin uunissa, toisin kuin ranskalaista marenkia, koska kuuma sokeriliemi kypsentää valkuaiset. Italialainen marenki sopii hyvin esim. tartalettien pinnalle, kuppikakkujen kuorrutteeksi tai kakun pinnalle. Ihanan vaahtokarkkimaisen maun marenkiin saa, kun sitä polttaa hieman tohottimella.

Jos olet aikaansaavammalla tuulella kuin minä olin, voit tehdä lemon curdin eli sitruunatahnan itse. Esimerkiksi täältä löydät testaamani ohjeen, mutten tuomitse kaupan lemon curdiin tyytyvää: sekin on vallan mainiota.

style=”text-align: left;”>

Kakku oli kieltämättä minun näköiseni ja juuri minun makumieltymyksiini sopiva. Melko tiivis kakkupohja oli mukavan kirpeä (ei kuulemma onneksi liian kirpeä), mutta kirpeyttä tasapainotti makea marenki. Tykkään ihan kauheasti perinteisesta sitruuna-marenkipiirakasta, mutta makuyhdistelmä toimii hyvin myös näin täytekakun muodossa. Saas nähdä, minkälaisen kakun kehittelemme sitten parin viikon päästä vietettäville 75-vuotisyhteissynttäreille!