Macadamiapähkinä-cookiet

Yksi luottoherkkuni on ehdottomasti cookie-tyylinen keksi, jonka täydellistä rakennetta olen hionut jo melko kauan. Jos tykkäät enemmän rapeista kekseistä, cookiet eivät ole sinua varten. Jos taas tykkäät Subwayssa myytävistä cookieista, suosittelen kokeilemaan vastaavia kotona. Tarpeeksi sitkeiden keksien salaisuus on riittävässä sokerimäärässä (kyllä!), sokerin laadussa (fariinisokeri on ehdoton) ja riittävän lyhyessä paistoajassa. Keksit tulee todellakin ottaa uunista, vaikka ne näyttäisivätkin hieman raaoilta – ne kyllä jähmettyvät jäähtyessään.

Tällä kertaa halusin maustaa cookiet macadamiapähkinöillä, jotka ovat ehdottomasti minun lempparipähkinöitäni. Macadamiat ovat niin ihania rakenteeltaan: rasvaisia, napakan kovia eivätkä ollenkaan jauhoisia. Macadamiapähkinä-cookiet näyttävät kieltämättä siltä, että niissä olisi suuria valkosuklaahippuja, ja valkosuklaa olisikin varmasti hyvä lisäys keksitaikinaan. Tästä hämäävästä ulkonäköseikasta minulle tuli heti mieleeni ehkä kaikkien aikojen paras Ecard:

Kuva täältä.

Ihan paras, vaikka itse tykkäänkin rusinakekseistä…

Juttusarja 4/4: Mittaaminen ja mittayksiköt

Tämän juttusarjan viimeisessä osassa käsittelen mittaamista ja mittayksiköitä ja ehkä hieman tarkemmin sanottuna mittaamisen tärkeyttä leivonnassa. Toivon, että tekstin lukemisen jälkeen ainakin leivontaan hurahtaneet harkitsevat vaa’an ostamista ja kiinnittävät jatkossa hieman enemmän huomiota tarkkaan mittaamiseen.

Minun täytyy heti aluksi myöntää, etten ole leipurina (enkä ihmisenäkään) välttämättä maailman tarkin tai pedantein. Varsinkin jos leivon jotakin minulle tuttua, saatan mitata jauhot ja sokerit suunnilleen, samoin leivinjauheet ja ruokasoodatkin. Esimerkiksi muffinitaikina on minulle niin tuttu, että tiedän käsi- ja silmätuntumalla, miltä sen pitää tuntua ja näyttää. Näppituntuma on leivonnassa mielestäni todella tärkeää, mutta kaikkea en luottaisi näppituntuman varaan. Hyvänä esimerkkinä voin käyttää macaron-leivoksia, jotka olen saanut onnistumaan vain ja ainostaan ainekset mittamalla, vaikka toki macaron-leivoksiin tottunut voi luottaa enemmän tuntumaan. 

Kun aineksia mittaa desimitoilla, tärkeää on painaa esimerkiksi jauhot melko tiiviisti mittaan ja tasoittaa pinta huolellisesti. Yksi desi vehnäjauhoja painaa 65 grammaa, ja alla olevasta kuvasta huomaa, miten erilaiselta tuo 65 grammaa voi näyttää desimitassa. 

Seuraavassa kuvassa taas kymmenen gramman ero näyttää yllättävän pieneltä! Varsinkin jos vehnäjauhoja tulee taikinaan esimerkiksi neljä desiä ja jokaisen desin mittaa kymmenen grammaa yli, taikinaan tulee peräti 40 grammaa liikaa vehnäjauhoja. Näin suuri ero vaikuttaa varmasti jo koostumukseen ja paistumiseen.

Tästä pääsemmekin siihen, miksi digitaalivaaka on mielestäni niin mahtava apuväline leivonnassa. Kaikissa digitaalivaaoissa on taarausominaisuus, minkä avulla mittaaminen on superhelppoa. Voit läimäistä vaa’an päälle taikinakulhon, painaa taarauksesta painon nollaan ja kaadaa tai siisilöidä taikinaan suoraan oikean määrän esimerkiksi juuri jauhoja. Tällöin pieniäkään heittoja ei tule ja säästyt vieläpä mitta-astiatiskiltä!

Jotta aineita voi mitata vaa’alla, täytyy tietysti tietää, miten paljon mikäkin aine painaa. Olen omin kätösini askarrellut teille taulukon, josta näkee tavallisimpien aineiden painon desilitraa kohden. Lisäksi tein samalla vaivalla toisen taulukon, josta voi tarkistaa, miten ulkomaalaiset mittayksiköt muuntuvat suomalaisiksi. Minä ainakin joudun välillä tarkistamaan desipainoja ja ulkomaalaisia yksiköitä, joten voin jatkossa itsekin tulla tänne lunttaamaan. 

Paino / 1 dl:

Viimeinen mittaamiseen liittyvä asia, jonka haluaisin mainita, on digitaalinen lämpömittari. Omani olen ostanut vasta n. vuosi sitten, mutta lämpömittarille on ollut käyttöä jo ainakin vaahtokarkkeja (ja muita makeisia), lemon curdia ja italialaista marenkia tehdessä. Jos tiedät, että tulet tekemään usein makeisia, kehottaisin panostamaan lämpömittariin. Minua ainakin helpottaa kovasti, kun esimerkiksi lemon curdin kypsyyden saa takuuvarmasti mitattua lämpömittarilla eikä tarvitse alkaa arvioimaan, hyytyykö tahna jääkaapissa vai ei.

Aikaisemman juttusarjan osat löydät täältä tai sivupalkin juttusarja-tunnistetta painamalla. Näitä on ollut niin hauska kirjoittaa, että aion jatkossakin kirjoitella vinkkejä, tuotearvosteluja ja muuta leivontaan liittyvää. Toiveita saa esittää koska vain, täällä tai vaikka Facebookissa!

Paistettu valkosuklaajuustokakku isälle

Melkein aina teen isälle syntymäpäivänä ja isänpäivänä niin suklaisen ja mehevän kakun kuin vain pystyn, sillä isä tykkää ehdottomasti eniten suklaisista herkuista. Voitte siis kuvitella, että olen testannut aika montaa suklaakakkureseptiä. Olen tehnyt esimerkiksi aprikoosi-suklaatäytekakun, suklaakerroskakun, italialaisen suklaa-hasselpähkinäkakun ja sikarikekseillä koristellun suklaisen isänpäiväkakun, ihan vain muutaman nimetäkseni…

Tänä isänpäivänä päädyin kuitenkin erilaiseen ratkaisuun: paistettuun valkosuklaajuustokakkuun. Minulla oli melko vähän tänä vuonna aikaa kakun leipomiseen, joten paistettu juustokakku oli hyvä ratkaisu. Olin Helsingissä koko lauantain, ja illalla kotiin tullessani laitoin juustokakun heti tulemaan. Bastogne-pohja ja täyte syntyivät helposti alle puolessa tunnissa, minkä jälkeen kakku laitettiin uuniin paistumaan hiljalleen. 

Paistetuissa juustokakuissa tärkeää on alhainen paistolämpötila, noin 120-150 astetta. Minä halusin päästä saman vuorokauden aikana nukkumaan, joten paistoin kakkuni 150 asteessa. Tarkoituksenani oli tehdä todella korkea, halkaisijaltaan 23-senttinen juustokakku, mutta 23-senttinen vuokani oli kadoksissa (miten on edes mahdollista?). Kaadoin 20-senttiseen vuokaani niin paljon täytettä kun uskalsin ja tein lopusta täytteestä minijuustokakkuja pieniin vuokiin. Ei olisi ehkä kannattanut laittaa vuokaa niin täyteen, sillä koko kakun paistumisen ajan hikoilin ja huolehdin, että kakku valuu reunojen yli. Ei onneksi valunut, paistui vain hieman vuoan reunoja korkeammaksi…

Paistoin kakkua vähän yli tunnin, minkä jälkeen kakun reunat näyttivät selkeästi hyytyneiltä ja keskusta vielä hieman märältä. Tässä vaiheessa avasin uunin luukkua muutamaksi sekunniksi ja laitoin uunista virran pois. Sen jälkeen laitoin oven kiinni ja annoin kakun vielä paistua suljetussa uunissa 1,5 tuntia. Ylikypsä juustokakku on kauhea asia, joten en suosittele paistamaan kakkua aivan kypsäksi asti uunissa ja sen jälkeen ottamaan kakkua huoneenlämpöön jäähtymään. Tällöin kakku myös takuulla halkeaa pinnalta, kun lämpötilaero on liian suuri ja paistunut taikina kutistuu!

Tämän jälkeen laitoin hieman jäähtyneen juustokakun peittämättömänä jääkaappiin yön yli, ja aamulla vastassa oli ihanan mehevä ja täysin jähmettynyt juustokakku. Juustokakkua ei onneksi tarvitse koristella sen kummemmin, tuoreet marjat ja tomusokeri saavat riittää. 

Ohjeen löysin täältä, muuntelin hieman määriä itselleni paremmiksi.