Suklaaöverit: Kolmen suklaan browniet

Nyt seuraa todellinen suklaapläjäys! Jos joku on vailla takuuvarmaa, yksinkertaista je melko nopeaa suklaaherkun reseptiä, kannattaa pysyä kuulolla. Nämä kolmen suklaan browniet valmistuvat todella helposti myös aloittelevalta leipurilta ja onnistuvat takuulla, kunhan ei paista uunissa liian kauaa. Suklaata näihin herkkuihin tulee yhteensä 300 grammaa (+kaakaojauhe), joten mistään kevyestä herkusta ei ole kyse. Ainakaan yksikään suklaan ystävä ei jää kylmäksi näitä maistellessaan!

Yhden käytännön vinkin voisin jakaa: levy kannattaa leikata ainakin 16 palaan: ensin neljään palaan, sen jälkeen jokainen pala vielä uudestaan neljään palaan. Näitä ei yksinkertaisesti pysty syömään isompina annoksina, ja tämä lausunto tulee sentään melkoiselta sokerin puoliammattilaiselta. Kolmen suklaan browniet on helppo viedä minne tahansa herkkuviemisiksi ja ne säilyvät jääkaapissa mehevinä ja hyvinä jopa viikon. Täydet suositteluni!

Ohje on alun perin Fazerin.

Vielä joskus -listani

Sweety-niminen kommentoija heitti kommenttiboksiin minulle aivan mahtavan postausidean: hän pyysi minua kertomaan mitä leivottavien to do -listallani on ja missä haluaisin vielä kehittyä tai mitä haluaisin kokeilla. Minun listani on huuurjan pitkä, mutta ajattelin kirjoitella ainakin listan yläpäässä olevista jutuista.

1. Ranskalaiset croissantit

Rakastan croissanteja, olen aina rakastanut! Muistan kun pienenä pääsi Helsinki-Vantaalle noin kerran vuodessa, ja silloin oli saatava Robert’s Coffeen croissant aamupalaksi. Jostakin syystä olin mieltynyt juuri Robert’sin croissanteihin, ehkä makupalettini on ollut hyvin herkkä ja valikoiva jo 10-vuotiaana… Voisin edelleenkin syödä croissanteja aamupalaksi vaikka joka päivä, mutta ehkä ihan hyvä että olen mieltynyt puuroon melkein yhtä paljon. Croissanteissa on todellakin maku- ja koostumuseroja, ja huono croissant saa suupielet kyllä kääntymään alaspäin. Hyvä croissant on juuri (tai vähän aikaa sitten) paistettu, lehtevä ja selvästi voin makuinen.

Olen jo kauan halunnut tehdä croissanteja itse ja olenkin perehtynyt eri ohjeisiin melko syvällisestikin. Tekovaiheita on todella monta, ja taikinan pitää taittelun ja kaulitsemisen (joita tehdään monta kertaa!) välissä levätä jääkaapissa. Leipomiseen tarvitsisi siis varata melkein kokonainen päivä, ja minun tuurillani varmaan pilaisin koko päivän uurrastuksen paistamalla croissantit tummanpuhuviksi uunissa. Mutta lupaan, että joku päivä tartun haasteeseen ja raportoin teille tuloksistani, onnistuin tai en!

2. Cronutit (croissant+donitsi)

Cronitsi, cronut, mikä nyt oikea nimitys onkaan tälle herkulle, joka on croissantin ja donitsin risteytys. Cronutit saivat ihmiset aivan sekaisin kun niitä alkoi saada leipomoista New Yorkissa, enkä ihmettele. Olen syönyt pari cronutia elämäni aikana, ja kokemus oli kummallakin kerralla melkein mullistava! Lehtevä croissant-taikina on täytetty joko vaniljakreemillä, hillolla tai suklaakreemillä, ja komeus on vielä uppopaistettu ja mahdollisesti kuorrutettu donitsin tapaan. Lienee turha sanoa, että cronutien tekeminen kotioloissa on vieläkin työläämpää kuin croissantien tekeminen, mutta ehkä croissantit valloitettuani siirryn seuraavaan haasteeseen: kotitekoisiin cronutheihin.

Saakohan Suomesta muuten cronuteja? Ihan kuin muistelisin nähneeni Arnold’sin mainostavan niitä syksyllä.

3. Hapanleipä

Tämä on nyt todella villi kortti, koska olen melko surkea leivän leipomisessa. Sämpylät hoituvat minulta, jos vain jaksan vaivata tarpeeksi kauan ja käytän luottojauhojani, mutta muuten voin sanoa olevani täysin tietämätön mitä tulee leipään. Olen aivan pihalla jauhoista, juurista, nostatuskoreista ja paistokivistä, mutta aihe kiehtoo minua jollakin tapaa. Hapanleipä on maailman parhainta, ja olisi mahtava tehdä oma hapanleipä alusta alkaen hapanjuuresta, mutta ensin pitäisi ehkä osallistua jollekin leipäkurssille. Onkohan sellaisia olemassa?

strong=”” style=”text-align: justify;”>

4. Kotitekoiset Peanut butter cupsit Reese’sin tyyliin

Tein vähän aikaa sitten Snickersiä, yhtä lempparisuklaatani, kotona varsin onnistunein tuloksin, ja olen kauan ajatellut tekeväni myös toista lemppariani, Reese’sin Peanut butter cupseja. Suklaanapit, joiden sisällä on juuri täydellinen määrä makeansuolaista maapähkinävoita, ovat varmasti vielä aika yksinkertaisia valmistaa. Pitää vain löytää sopivan muotoiset paperivuoat! Kuvassa on valkosuklainen versio!

5. Floating islands / oeufs à la neige / kelluvat saaret -jälkkäri

Oho, kylläpäs on nyt ranskalaispainotteista tällä listalla! Joka tapauksessa, tämä ranskalainen hauskasti nimetty jälkkäriklassikko on nimensä mukaisesti annos, jossa vaniljakastikkeen päällä kelluu ihanan kevyt marenkipilvi. Kuvassa olevan annoksen, joka menee helposti parhaiden jälkiruokien top kymmeneen, söin Budapestissa juutalaisravintolassa, ja siitä asti kelluvat saaret ovat jääneet kummittelemaan (kelluttelemaan) mieleeni. 

Kiitos vielä lukijalle kivasta postausideasta! Mistäs sitä sitten aloittaisi? 

Haastaja klassiselle suolaisen piirakan pohjalle

Teen suolaisen piirakkapohjan melkein aina samalla ohjeella: nypin kylmän voin jauhojen kanssa, lisään tilkan vettä ja varon vaivaamasta taikinaa yhtään liikaa. Annan taikinan levätä kylmässä, sen jälkeen kaulin sen (toivottavasti) onnistuneesti ja nostan sen (toivottavasti) ehjänä piirakkapohjan päälle. Esipaiston jälkeen piirakkapohja on toivottavasti valmis täytettäväksi.

Tein tällä kertaa piirakkapohjan suolaiseen piirakkaan hieman eri ohjeella kuin yleensä. Tämän ohjeen, ainakin jos muistin sen oikein, olen saanut kaveriltani, jonka tekemänä tätä piirakkapohjaa olen lukuisia kertoja syönyt ja siihen ihastunut. Jos tekee piirakkapohjan itse, ei voi odottaa pääsevänsä mitenkään ihan älyttömän helpolla, mutta tämä pohja valmistuu vähän mutkattomammin kuin klassinen piirakkapohja. Kaikki ainekset sekoitetaan yhteen, eikä ainesten tarvitse olla välttämättä kylmiä. Sämpyläjauhoja käyttämällä pohjaan saa kivaa makua ja rouheutta, ja esipaistamisenkin voi malttamattomin leipuri jättää pois välistä (olen onnistunut sekä esipaiston kanssa että ilman, riippuu myös täytteen juoksevuudesta). 

Tällä ohjeella tulee riittävästi taikinaa kahteen 20-24-senttiseen piirakkavuokaan. Jos ei tee heti kahta piirakaa tai yhden ison, hieman paksummalla pohjalla olevan, pakkasessa on kätevä olla aina yksi piirakkapohja odottamassa paistamista.

Pohja on mukavan rasvainen (kuinka yllättävää!) ja jotenkin lehtevä. Yllä olevassa kuvassa minulla on pinaatin ja aurinkokuivatun tomaatin makuista piirakkaa, joka upposi hyvin neljälle nälkäiselle naiselle. Piirakan täytteen teen usein melkein samoilla aineksilla: 2 munaa, 2 dl (ruokakermaa), kasviksia tai muita täytteitä valinnan mukaan, suolaa, pippuria ja juustoa n. 100 grammaa.