Suklaiset laskiaispullat

Olen jo kauan halunnut kokeilla suklaanmakuisten pullien tekemistä, vaikka vannonkin henkeen ja vereen tavallisen, kardemummaisen pullan puolesta. Näin hetki sitten Linda Lomelinon tekemiä suklaisia laskiaispullia (semlor) ja päätin yhdistää suklaapullakokeilun laskiaiseen. Laskiaisena mielestäni täydellinen pulla on lämmin, mehevä ja hyvin paistettu – ja oman pullani haluan mieluiten mantelimassalla ja reilulla kermavaahdolla.

Suklainen pullataikina käyttäytyi hieman eri tavalla kuin tavallinen pullataikina, tai sitten erilainen ulkonäkö vain hämäsi leipuria. Taikina tuntui jotenkin kimmoisammalta ja helpommin vaivautuvalta. Lopputulos oli suklainen mutta silti aivan selvästi pullamainen, jännä! Pullan täytteeksi tuli laskiaisen kunniaksi mantelimassaa ja kaakaojauheella maustettua kermavaahtoa. Vaikka perinteinen laskiaispulla on mitä ihanin herkku, välillä on kiva kokeilla jotakin uuttakin.

Suklaiset laskiaispullat (12 kpl)

Pullat:

  • 25 g tuorehiivaa
  • 75 g voita
  • 2 1/2 dl maitoa
  • 3 rkl sokeria
  • 6 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 4 rkl kaakaojauhetta

Mantelitäyte:

  • 400 g mantelimassaa
  • loraus maitoa

Kermatäyte:

  • 3 dl kuohukermaa
  • 2 tl tomusokeria
  • 1 tl kaakaojauhetta

Koristeluun:

  • tomusokeria

Murusta hiiva suureen kulhoon.

Sulata voi kattilassa, lisää maito ja lämmitä 37 asteeseen. Kaada neste hiivan joukkoon, sekoita kunnes hiiva on liuennut.

Lisää sokeri, noin puolet vehnäjauhoista ja kaakaojauhe, sekoita puuhaarukalla. Lisää loput jauhot vähän kerrallaan käsin alustaen. Vaivaa taikinaa kunnes se on kimmoisaa eikä tartu käsiin tai kulhon reunoihin.

Peitä vaivattu taikina liinalla, anna kohota vedottomassa paikassa noin 45 minuuttia.

Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois jauhotetulla alustalla, leikkaa noin 12 palaan (jos haluat suuria pullia). Pyörittele pulliksi ja laita leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille kohoamaan peitettyinä. Anna kohota noin 45–60 minuuttia.

Voitele pullat munalla, laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Paista pullia noin 9 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä.

Leikkaa pullista hatut pois, ota sisälmystä hieman talteen. Sekoita pullan sisälmys mantelimassan ja maitotilkan kanssa tasaiseksi.

Vaahdota kermavaahto kuohkeaksi, lisää tomusokeri ja kaakaojauhe.

Levitä pullan päälle mantelimassaa, pursota tai levitä kermavaahto. Laita kansi päälle ja viimeistele vielä tomusokerilla.

Ruokaintoilijasta ruokabloggaajaksi

Joonas kirjoitteli hetki sitten hauskalla tyylillään postauksen siitä, miten hänestä tuli ruokabloggaaja, ja ajattelin nyt avata samaa aihetta omasta näkökulmastani. Vaikka Joonaksen ja minun blogit ovatkin ruokablogien skaalalla aivan eri päissä, allekirjoitan monet Joonaksen ajatukset täysin!

Vaikka blogeja kirjoitetaan nykyään aiheesta kuin aiheesta ja myös ruokablogeja on uskomaton määrä, saan vastailla usein blogiini liittyviin kysymyksiin ja kummasteluihin. Moni ihmettelee sitä, miten joku voi saada rahaa kakkuja leipomalla ja niitä kuvaamalla, mistä blogini nimi tulee ja miten ihmeessä olen alkanut kirjoittaa ruokablogia. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa vain viimeiseksi mainitusta asiasta, jotta postauksesta ei tulisi liian pitkä ja rönsyilevä. Kirjoitin myös Maku-portaalin ensimmäisessä tekstissäni hieman aiheesta, ja taustoja voi käydä lukemassa lisää täältä.

Molemmissa yllä olevissa kuvissa näyttää siltä, että laiskottelisin, mutta itse asiassa bloggaan!

Olen aina tykännyt kaikesta ruokaan liittyvästä enkä vähiten syömisestä… Meillä kotona ruoalla on aina ollut erityinen merkitys, ja vaikka arkena työssäkäyvien vanhempien piti turvautua isovanhempien ja Saarioisten apuun, viikonloppuisin ruoka oli pääosassa. Teimme koko perheen kanssa yhdessä ruokaa lauantaisin, joten olen päässyt osallistumaan ruoanlaittoon jo pienestä asti. Kaikista eniten veri on vetänyt kuitenkin makeiden herkkujen suuntaan, ja pullanleivonta kiinnosti aina enemmän kuin ruoanlaitto. Nuoresta pitäen aloin hamstrata makeiden herkkujen reseptejä ja kävin mm. kirjastossa lainaamassa varmaan kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät kirjat.

Miten sitten päädyin kirjoittamaan ruokablogia? Kuinka sattuukin, leipomisen lisäksi olen aina rakastanut sekä valokuvaamista että kirjoittamista. Siihen aikaan kun innostuin toden teolla leipomisesta, joskus noin kymmenen vuotta sitten, suomalaisia leivonta- tai ruokablogeja ei juurikaan ollut, enkä tiennyt ulkomaalaisistakaan sen enempää. Jotenkin luonnostani halusin valokuvata tekemiäni herkkuja ja myös jakaa ohjeita tutuilleni, minkä vuoksi pistin kuvia ohjeineen jakoon tuttuni nettipalvelimelle (tällöin ei tiennyt yhtikäs mitään esimerkiksi Bloggerin olemassaolosta). Tämä oli nykyisen blogini esiaste, minkä jälkeen löysin muistaakseni Hellapoliisin ja Kinuskikissan blogit, joiden kirjoittajista molemmat ovat jo kovan luokan ruokablogiammattilaisia. Minulle avautui aivan uusi maailma – joku tekee samaa kuin minäkin, joskin hieman eri mittakaavassa. Siirryin Bloggeriin, ja hätäisesti keksitty blogin nimi Lunni leipoo sai seurata perässä. 

En siis aloittanut ruokablogin kirjoittamista bloggaamisen vuoksi, vaan blogini on vain itselleni mieluisten harrastusten yhdistämisen lopputulema. En ole ikinä ollut kovin tavoitteellinen bloggaaja tai hakenut kauheasti näkyvyyttä: olen vain tehnyt omaa juttuani, leiponut itselleni mieluisia juttuja ja pysynyt rehellisenä omalle maulleni. Vuosien varrella tyylini on kehittynyt itsestään pienten asiaankuuluvien harharetkien kautta siihen, mitä se on tänä päivänä, ja suosittelen samaa asennetta jokaiselle blogiharrastusta aloittavalle. Erilaisille, kirjoittajansa näköisille ruokablogeille on aina kysyntää!

Minulle on jo unelmien täyttymys saada blogata Maku-portaalissa: saan tehdä osaavassa porukassa sitä, mitä tekisin joka tapauksessa, vaikka blogillani ei olisi yhtäkään lukijaa. Myönnän välillä vieläkin unohtavani etten kirjoitakaan vain itselleni, ja hämmennys on joka kerralla yhtä suuri, kun saan kuulla jonkin tutun tai tutun tutun leiponeen minun ohjeillani. Välillä kaiken maailman upeita ruokablogeja lukiessa iskee pieni epätoivo ja tuskastuminen omaa blogia kohtaan (ilmiö tunnetaan myös nimellä blogikateus, kuuluu samaan sarjaan kuin valokuvakateus), mutta siinä vaiheessa käsken itseäni muistamaan oman opetukseni: ruokablogi on hyvä vain jos se on kirjoittajansa näköinen. Sinä päivänä, kun bloggaaminen ei enää lähde omasta innostani ja kiinnostuksestani hyvää ruokaa kohtaan, voin saman tien lopettaa. Eipä ole tässä muutamien vuosien aikana vielä tullut sellaista päivää!

Kannattaa mennä ruokabloggaajan kanssa syömään: joudut kestämään jättikameraa ja häpeilemätöntä kuvaamista ravintolassa kuin ravintolassa. Ruokasi saattaa myös jäähtyä, koska ruokabloggaaja kieltää sinua koskemasta annokseesi ennen kuvailusessioiden päättymistä!

Herkkupoimintoja häämessuilta

Minulla on tänä vuonna kunnia olla toinen ihanan ystäväni kaasoista, ja kaasona olen vieläpä ekakertalainen! En ole ikinä suhtautunut hääasioihin millään tunteen palolla, mutta näin kaason tehtävässä olen huomannut, että sisältäni on hiljalleen kuoriutunut pieni häähullu. Olemme käyneet kaksilla messuilla virittäytymässä tunnelmaan: Kaapelitehtaalla Save the date -tapahtumassa ja Tampere-talossa vähän isommilla häämessuilla. Molemmissa tapahtumissa kiinnitin eniten huomiota herkkupuoleen, ja ajattelin jakaa teillekin parhaimpia paloja molemmilta messuilta.

Polttareiden järjestämisen lisäksi olen puhunut morsiamen kanssa, että haluaisin tehdä häihin jotakin pientä tarjottavaa, kuten vaikka eri värisiä marenkeja tai parin nimikirjaimilla käsin koristeltuja hääkeksejä. Hääkakkua en ole lähtemässä tekemään yli 100 hengen häihin: minulla ei riitä ammattitaito, välineistö tai säilytystila sellaiseen rumbaan.  

Molemmilla messuilla näkyi jonkin verran macaron-leivoksia, jotka ovat selvästikin tulleet jäädäkseen suomalaiseen leivostarjontaan. Kivoja vaihtoehtoja macaroneille ovat esimerkiksi itse tehdyt vaahtokarkit, värjätyt minimarengit tai kuppikakut. Näistä kaikista saisi tehtyä lasipurkkeja käyttämällä kauniin herkku-buffetin perinteisen hääkakun rinnalle tai vaikka kokonaan sen sijasta.

Myös perinteiset lusikkaleivät bongattu!

Sydämen muotoiset macaron-leivokset ovat myös tosi kiva idea häätarjottavaksi tai lähestyvää ystävänpäivää ajatellen!

On mukava huomata, että myös hääkakkuihin panostetaan nykyään aivan eri tavalla kuin aikaisemmin: harvoissa hääjuhlissa saa enää aivan perinteistä mansikkatäytekakkua. Molemmilla messuilla oli näytillä toinen toistaan upeampia ja hulppeampia hääkakkuja, ja kakkuja näyttäisi olevan nykyään pääasiassa kolmea eri tyyppiä: kerrostarjottimille asetettuja hyydykekakkuja, sokerimassalla kuorrutettuja upeita kerroskakkuja ja viimeisimpänä ja trendikkäimpänä rustiikkisia naked-kakkuja (kuvassa yläpuolella). Kuorruttamatta jätettyjä naked-kakkuja on näkynyt paljon leivontablogeissa, ja minun sekä morsiamen silmiin tämän tyyliset kakut näyttävät todella hyviltä. Hääkakuissa kannattaa varautua maksamaan: hinnoittelu menee henkilömäärän mukaan, ja jos yhden palan hinta on vaikka 6 euroa, sadan hengen häissä kakusta saa maksaa 600 euroa.

Ystäväni häät ovat syksyllä, ja juurikin rustiikkinen teema viehätttää paria paljon enemmän kuin perinteinen häätyyli. Olen poiminut vielä Pinterestistä inspiraatiokuvia sekä naked-kakuista ja muista häätarjottavista, jos joku muukin pohtii tarjottavia.

Kuva: Cakes, bakes & Cookies

Kuva: Style me pretty

Kuva: Style me pretty 

Kuva: My Day

Kuva: Style sweet