Mehu kuin karkki: marja-lakumehu

Silmiini osui joskus aivan ihanan kuuloinen mehu tai smoothie, jossa oli ainakin vadelmaa, fenkolia ja lakritsijuurijauhetta, mutta valitettavasti hukkasin ohjeen. Makuyhdistelmä on siitä asti jäänyt mieleeni, ja kaivoin tänään pitkästä aikaa mehulingon minikeittiöni syövereistä esille. Minulla oli pakastimessa kotimaista marjasekoitusta (vadelmaa, mansikkaa ja mustikkaa), ja marjojen lisäksi laitoin mehustimeen omenaa ja fenkolia. Ei kannata epäillä fenkolia ollenkaan mehussa: mehusta tuli todella raikasta mutta silti sopivan makeaa. Lakritsijuurijauhe, marjat sekä omena hoitavat makeuttamisen luonnollisesti, ja fenkoli lisää lakritsimaista makua. 

Tämä mehu maistuu aivan joltakin karkilta mutta on varsinainen terveyspommi. Kunpa jaksaisi joka aamu kaivaa mehulingon esiin (ja varsinkin pestä ne miljoona osaa käytön jälkeen), niin maistuisi aamupuurokin tämän kanssa vielä paremmalta. Pitää ehdottomasti koittaa jatkossa käyttää fenkolia muissakin makuyhdistelmissä: appelsiinin kanssa se sopisi varmasti mainiosti!

Ferrero Rocher -kakku

Tänään kahviteltiin isäni syntymäpäivien kunniaksi, ja perinteisesti teen aina jonkin suklaisen kakun isälleni, joka on suklaajälkkäreiden ystävä (niinkuin varmaan moni meistä). Älkää ymmärtäkö väärin: minäkin rakastan hyvää suklaakakkua, mutta maailman parhainkaan suklaakakku ei voisi koskaan olla lempileivonnaiseni. Kaikki sitruunaiset leivokset ja juustokakut ovat aina väkisinkin enemmän minun mieleeni, mutta tiedän että teitä suklaan ystäviä on paljon!

Olen tehnyt isälle naurettavan montaa erilaista suklaakakkua, ja välillä pitää oikein urakalla miettiä, mitä seuraavaksi tekisin. En tykkää nimittäin usein leipoa samaa kakkua montaa kertaa, koska aina kun tulee mahdollisuus kokeilla jotakin uutta, mielenkiintoista ohjetta, on pakko tarttua tilaisuuteen. Tämän kakun ohjeen löysin Foodgawkerista, täältä, ja kuvat nähtyäni tiesin että haluan ehdottomasti tehdä tätä kakkua seuraavaksi. Kakku saa Ferrero Rocher -konvehtien tapaan makunsa suklaasta ja hasselpähkinästä, ja välissä on vielä muhkea kerros suklaatahnaa. Täyte muistuttaa rakenteeltaan ja maultaan mielestäni hieman Kingis-jäätelöiden suklaasydäntä!

Kakku oli maultaan oikein mainio, mutta ulkonäöllisesti ei aivan sellainen kuin alkuperäinen… Taas sai kantapään kautta oppia (tai muistaa n. miljoonannen kerran), ettei leivonnassa kannata oikaista tai soveltaa. Kakkupohja olisi pitänyt paistaa kahdessa 20-senttisessä vuoassa, mutta minulla on ärsyttävästi vain 20-senttinen ja 22-senttinen kakkuvuoka, enkä halunnut kahtaa erikokoista kakkupohjaa. Paistoin kakun siis yhdessä vuoassa riskillä, ja kakun keskusta vajosi paistamisen jälkeen hieman uhkaavasti. Kakun halkaiseminen oli vähintäänkin haastavaa vajonneen keskustan kanssa, mutta pieniä haavereita lukuun ottamatta sain kakun pysymään melko ehjänä. Oli pakko viimeistellä kakku vielä noilla jumalaisen hyvillä Ferrero Rochereilla!

Pienet piirakat punajuuresta ja vuohenjuustosta

Selailin vanhoja Maku-lehtiä ennen viikonloppua ja mietin, miten haluaisin hemmotella itseäni viikonlopun kynnyksellä. Syksyn numerosta silmiin osui heti punajuuri-vuohenjuustoquiche, jota olen päässyt Maku-lehteläisten tapaamisessa jo maistamaankin. Makuyhdistelmä on jäänyt siitä asti mieleen, ja päätinkin tehdä ohjeen pohjalta yhden ison piirakan sijasta kaksi pienempää, n. 13-senttistä piirakkaa. 

Piirakoista tuli aivan älyttömän hyviä, ja nautiskelin palan piirakkaa perinteisen perjantaisaunan jälkeen. Kylkeen sopii muuten mainiosti lasi punaviiniä! Tykkään suolaisista piirakoista ihan älyttömästi, mutta ne ovat yleensä viikonloppuherkkua. Pohja pitää esipaistaa ennen itse täytteen paistamista, ja piirakoiden pitää mielellään myös vetäytyä hetki. Mistään pikaruoasta ei ole siis varsinaisesti kyse!

Ostin nämä pahviset mutta jämäkät ja paistonkestävät vuoat Clas Ohlsonilta, ja vuoat voi helposti käyttää myös uudelleen jos ne säilyvät siisteinä. Tämän kokoiset piirakat – makeat tai suolaiset – on myös helppo viedä tuliaisena jonnekin.