Raidallinen kääretorttu ja Maku-blogien keväthaaste

Sain alla olevan kuvan Perinneruokaa prkl -blogin Antilta ja Mikalta, ja haasteenani oli leipoa tai kokata kuvan perusteella jokin luomus. Minun kokkailuni rajoittuvat yleensä jauhelihan paistamiseen, joten yllättäen kallistuin leipomisen puolelle. Olin vähän paniikissa, kun näin kuvan ensimmäistä kertaa ja mietin vain, miten voin muka leipoa jotakin missä on mustekalan mustetta ja tomaattia. Haasteen tarkoituksena ei kuitenkaan ole välttämättä tehdä täydellistä jäljennöstä haastekuvan herkusta, ja mieleeni tulivat netissä välillä näkyneet raidalliset kääretortut. 

Ideoinkin mielessäni kääretortun, jossa on sekä punaista, vihreää että keltaista väriä. Pastan mustan värin virkaa sai toimittaa suklaan värinen kääretortun täyte. Ajattelin että tämä on helppo ja yksinkertainen toteutus haastekuvasta, mutta unohdin että olen huono tekemään kääretorttuja enkä myöskään ole kääretortun suurin ystävä. Sanoisin myös, että lopputulos on hyvin vapaa tulkinta alkuperäisestä haastekuvasta, mutta mielikuvitus loppui kesken. 

Tätä kääretorttua voisi hyvin tarjoilla vaikka lastenkutsuilla tai teemajuhlissa. Kääretorttu on kyllä yksi niistä leivonnaisista, joita meillä tarjoiltiin pienenä arkiherkkuna kääretortun helppouden ja valmistamisen nopeuden takia. Minulta ei vaan vieläkään suju varsinkaan käärimisvaihe kauhean sutjakasti..

Seuraavan haastekuvan minä taidan heittää 52 Weeks of Deliciousness -blogin Annelle, seuratkaa ihmeessä haasteen kulkua!

Raparperipiirakkaa italialaiselle

Sain eilen italialaisen vieraan, jolle piti tietysti leipoa jotakin suomalaista ja mahdollisesti jotakin sellaista, mitä italialainen ei välttämättä ole koskaan maistanut tai nähnytkään. Kauden mukaisesti päädyin perinteiseen raparperipiirakkaan, jossa on ranskankermaa täytteessä. Lisäsin suomalaisuuskerrointa korvaamalla osan pohjan vehnäjauhoista ruisjauhoilla, ja käyttämäni ohje olikin pitkälti sama kuin tämä Maku-saitin hyväksi todettu perusohje.

Italialainen  ei ollut ilokseni ja hämmästyksekseni koskaan maistanut edes raparperia saati sitten tiennyt minkälaisesta kasvista on kyse, mutta piirakka näytti uppoavan hyvin. Tarjosin kirpeän raparperipiirakan kyljessä onneksi makeaa vaniljajäätelöä, jotta makuelämys ei olisi liian villi ensikertalaiselle.

Käykääpä nyt kaupassa hakemassa suomalaista raparperia ja tehkää perinteistä raparperipiirakkaa – oli ulkomaalaisia vieraita tai ei! Kannattaa koittaa myös raparperi-tuorejuustokakkua, jos perinteinen piirakka ei sytytä.

 

Ravintolapäivä Tampereella

Lauantaina ravintolapäivänä sää suosi kaupungille kiertelemään lähteneitä herkkusuita. Ravintolapäivä meinasi melkein mennä minulta ohi tälläkin kertaa, mutta onneksi havahduin kauppareissulla kun kaupungilla oli tavallista enemmän väkeä liikenteessä. Tykkään ravintolapäivästä ihan älyttömästi, ja Suomeen kaivattaisiin mielestäni enemmänkin tällaisia yhteisöllisiä ja hyväntuulisia tapahtumia. 

Kierreltiin kavereiden kanssa ensin Koskenrannan kojut, ja löysin heti oman suosikkini. Le Muffin -nimisessä kojussa myytiin niin leivoksia: oli snickersin ja kiivin makuisia sekä kookos-vadelma-raakamuffineita. Päädyin trooppiseen kiivimuffiniin, jonka kuorrute ja taikinaosa olivat molemmat ihan täydellisiä. Nam! Harmittaa muuten kun huomasin vasta Instagramista myöhemmin, että Rakkaudesta ruoanlaittoon -blogia pitävä neitokainen myi Hämeenpuistossa minikuppikakkuja, olisi ehdottomasti pitänyt käydä maistamassa.

Söin yllättäen käänteisessä järjestyksessä, eli ensin makeaa ja vasta sitten suolaista. Suolainen suupala löytyi Hämeenpuistossa meksikolaista ruokaa myyvästä kojusta, ja otin possulla täytetyn pienen maissileivän, joka oli aivan täydellinen välipala. Espanjankielistä nimeä en tietty muista! Jälkkäriksi (kyllä, toinen jälkkäri) otin passionhedelmämoussen, joka oli myöskin aivan ihana. Kumpaakaan näistä herkuista tuskin pääsisin Tampereella muuten kuin ravintolapäivänä maistamaan! Tytöt olivat nälkäisempiä ja ottivat Pirkanmaan keittiömestareiden lohirieskat.

Loppuun vielä söpö kuva kahden tytön pitämästä limubaarin kyltistä, ehdottomasti ravintolapäivän hienoin! Tyttöjen kyltistä, ihanista tarjottavista ja lisääntyneestä vapaa-ajastani innostuneena päätin, että perustan oman kahvilan seuraavana ravintolapäivänä (edellyttäen että olen jokseenkin Suomen rajojen sisällä). Kuulisin mielelläni ravintolapäivään osallistuneilta, minkälainen kokemus kahvilan/ravintolan perustaminen on ollut. Onko ollut vaikea arvioida määriä: onko tarjottavaa jäänyt paljon yli tai loppunut kesken? Pääseekö hommassa rahallisesti plussan puolelle vai onko kyse vain henkisestä tuotosta?