Kandeerattua limenkuorta kakulle koristeeksi

Tämä ei ehkä päde elämäni muihin osa-alueisiin, mutta kakkujen koristelussa tykkään pitää matalaa ja hillittyä profiilia. Kaikista kauneimmat koristeet tulevat mielestäni luonnon antimista: marjoista, hedelmistä ja kukista. Limen ja muiden sitrushedelmien kuoresta saa todella nättejä kiehkuroita kakkujen koristeiksi, mutta käsittelemätöntä sitrushedelmän kuorta ei voi syödä. En haluaisi mielellään laittaa leivosten koristeeksi mitään sellaista, jota ei saa syödä, mutta onneksi sitrushedelmien kuoristakin saa käsittelemällä syömäkelpoisia.

Kandeeratut appelsiininkuoret ovat todella suurta herkkua, varsinkin suklaalla kuorrutettuna. Olen silmäillyt useita reseptejä, mutta kaikki ovat vaikuttaneet kauhean vaivalloisilta. Nyt törmäsin kuitenkin Martha Stewartin sivuilla yksinkertaiseen ohjeeseen, jota päätin testata heti. Tekoprosessi oli todella helppo ja nopea, ja vaikein vaihe oli varmastikin kuoren käsittely ja valkoisen osan poistaminen. Minä ja veitset ei olla maailman paras yhdistelmä!

Kandeeratut limenkuoret maistuvat melkein kuin karkilta ja sopisivat kakkujen koristamisen lisäksi myös esimerkiksi drinkkien viimeistelyyn. Esimerkiksi mojiton pinnalle pari kandeerattua limenkuorta voisi olla aika kiva lisä!

Kandeerattu limenkuori

  • 1 lime
  • jääpaloja
  • 2 1/2 dl vettä
  • 3 3/4 dl sokeria
  • 2 rkl erikoishienoa sokeria (Siro)

Pese lime huolella kuumalla vedellä ja astianpesuaineella. Kuivaa ja halkaise puoliksi ja sen jälkeen puoliskot vielä puoliksi. Poista lohkoista hedelmäliha ja valkoinen osa kuoresta terävän veitsen avulla, varo rikkomasta vihreää osaa kuoresta. 

Leikkaa kuoret ohuiksi suiroiksi. Kiehauta kattilassa vettä ja valmista jäävesikylpy. Keitä kuoria kiehuvassa vedessä n. 1 minuutin ajan, nosta reikäkauhalla jääveteen jäähtymään. Vaihda vesi ja kiehauta uudelleen, keitä kuoria taas minuutti ja nosta reikäkauhalla jääveteen. 

Kuumenna kattilassa sokeri ja vesi kunnes sokeri on täysin liennut veteen. Nosta lämpöä ja lisää kuoret poreilevaan liuokseen. Anna kiehua n. 5 minuutin ajan.

Nosta kuoret leivinpaperille reikäkauhan avulla jäähtymään ja jähmettymään. Pyörittele kuoret hetken päästä sokerissa.

Kandeerattu limenkuori säilyy huoneenlämmössä ilmatiiviisti säilytettynä muutaman päivän ajan. 

Cloettan uutuudet ja karkkiraati

En häpeä myöntää, että olen varsinainen karkkihiiri vielä yli 25 vuoden iässäkin. Pienenä unelmoin aikuiseksi kasvamisesta sen takia, että voisin ostaa itselleni Makuunin ja syödä karkkeja suoraan laatikoista. Söin myös kaikki vanhempien ja isovanhempien karkkikätköt tyhjiksi, ja jos kätköt oli tyhjennetty, kaakaojauhekin kävi hyvin korvikkeena. Minulla ja sokerilla on ollut hyvin läheinen suhde koko mun elämäni ajan, ja vieläkin hullaannun irtokarkkien hajusta huolestuttavan paljon. Nykyään kun leivon niin paljon, karkkeja tulee ostettua aika harvoin, ehkä kerran-pari kuukaudessa elokuviin tai koti-iltaa varten.

Sain viime viikonlopun alla jättimäisen karkkilähetyksen Cloetalta, ja paketti sisälsi uutuustuotteita. Pyysin kaveriani meille kylään ja pistettiin pystyyn karkkiraati: maisteltiin karkkeja yksi kerrallaan, ja minä kirjasin ylös huomiot. Jotkut pitävät viininmaistajaisia, minä sitten ilmeisesti karkinmaistajaisia.

1. Hyvää makumaasta – Puutarhan parhaat

Ensimmäinen maisteltava oli Hyvää makumaasta -pussi, jossa oli lähinnä raikkaan makuisia hedelmäkarkkeja. Plussaa karkkipussi saa siitä, että mukana oli myös vahvoja salmiakkikarkkeja. Pelkkä hedelmäkarkkipussi on aivan turha! Puutarhan parhaat on aika peruskarkkipussi, sopivan kokoinen mielestäni.

2. TV Mix – Romance

Seuraava karkkipussi on eräänlainen muunnos TV Mixistä, jonka alkuperäinen versio oli mulla ainakin pienenä vakkarieväs esimerkiksi koulun karkkipäivänä (kuinka hieno keksintö!). Mukana oli tosi kivoja uusia makuja (mm. verigreippi ja appelsiini), mutta jäimme hieman ihmettelemään, miten hyvin All sorts -lakut sopivat pussiin.

3. Cloetta Sprinkle – Black Raspberry sparks

Minä tykkään kauheasti Cloetta Sprinkle -suklaalevyistä, ja erityisesti salted icecream waffel -levy on ihan huippu. Tämä lakulta ja vadelmalta maistuva levy oli minun lempparini uutuuksista, ja tässä maistuu erityisesti vadelma (laku vähemmän). Tätä tuli syötyä jopa maistajaisten jälkeisissä pahoissa sokeri-overdose-tiloissa!

4. All sorts -lakupatukat

All sortseista minulle tulee mieleen lapsuus ja Oulun isovanhemmat, jotka toivat aina tuliaisiksi All sorts -karkkeja. Klassikoita saa nyt patukan muodossa kolmessa maussa: coco, pink ja choco. Patukat ovat mielestäni aivan samaa tavaraa kuin All sorts -pussin makeiset, ja oma lempparini on kookoksen makuinen coco. Nämä maistuvat varmasti lakupatukoiden ystäville!

5. Cloetta Crispy Bite Blueberry ja Cranberry

Nämä olivat Cloettan uutuuksista ehkä mielenkiintoisimmat: suklaapatukat, joissa on kokojyvävohvelia ja aitoa marjan makua. Ihan välipalapatukkoina en näitä vetelisi, vaan ihan täytenä herkkuna. Kismetmäisissä patukoissa maistui tosi kivasti sekä mustikan että karpalon maut, ja patukoiden ulkonäkökin on supernätti (ylin kuva). Crispy Bitet olivat toisen maistelijan suosikki uutuustuotteista!

Olettekos te maistelleet uutuuksia? Vai tuleeko koskaan edes ostettua karkkia?

Karkit saatu blogin kautta. 

Sitruunamacaronit ja macaronien kirous

Macaronit ovat aiheuttaneet minulle ja varmasti aika monelle muulle kotileipurille enemmän harmaita hiuksia kuin yksikään muu leivonnainen. Ekoja kertoja näitä pahamaineisia pirulaisia tehdessäni olin vain liian taitamaton enkä omistanut keittiövakaa. Sanoisin että jos ei tiedä tarkalleen, miltä taikinan tulee näyttää, tuntua ja melkein haistakin, ei pärjää ilman keittiövaakaa.

Keittiövaa’an hankittua onnistuin useita kertoja, mutta macaronit voivat epäonnistua niin monesta syystä. Taikinan tulee olla juuri sopivan löysää mutta silti jämäkkää: niin, että se laskeutuu takaisin aloilleen 10 sekunnissa. Jos sekoitat pari kertaa yli tai ali sopivan määrän, koostumus ei ole oikeanlainen. Macaroneja pitää myös kuivattaa ennen uuniin laittamista, jolloin pinnalle muodostuu kova kalvo. Näin pinta pysyy uunissa tasaisena, ja asiaankuuluva jalka pääsee muodostumaan. Lisäksi eri raaka-aineet saattavat tuottaa eri tuloksen! Jos mantelijauhot ovat ylityöstettyjä ja liian rasvaisia, macaroneista tulee uunissa ryppyisiä. Myös liian hätäinen kuivattaminen saattaa tuottaa ryppyisen pinnan.

Halusin tehdä äidilleni äitienpäivälahjakso macaron-leivoksia, koska äitini on macaronien suuri ystävä. Vitsi kuinka minua ärsytti, kun tein tällä viikolla peräti kaksi kertaa peräkkäin ryppyisiä macaroneja! Nämä sitruunamacaronitkin saivat hieman ryppyisen ulkomuodon paistamisen puolessa välissä, mutta maku ja koostumus oli muuten ihan nappiin, joten päätin olla välittämättä. Mutta macaronit, olette te kyllä riesa…

Sitruunamacaronit (25 kpl)

Macaron-massa:

  • 200 g tomusokeria
  • 110 g mantelijauhoja
  • 90 g kananmunan valkuaista (n. 3 isoa valkuaista)
  • 25 g sokeria
  • 1 tl sitruunan kuorta hienoksi raastettuna
  • geelimäistä elintarvikevärä (keltaista)

Täyte:

  • 45 g voita
  • 150 g tomusokeria (n. 2 1/2 dl)
  • 2 tl kermaa
  • 1 tl sitruunan kuorta hienoksi raastettuna
  • 1 rkl sitruunan mehua

Siivilöi tomusokeri ja mantelijauho kulhoon, tee siivilöinti mielellään parikin kertaa jotta suurimmat möykyt poistuvat.

Vatkaa huoneenlämpöset valkuaiset puhtaassa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi (rakenne kuin kylpyvaahdolla). Lisää sitten sokeri lusikallinen kerrallaan joukkoon samalla vatkaten, vatkaa kunnes rakenne muistuttaa partavaahtoa. Älä ylivatkaa!

Lisää pieni määrä tomusokeri-mantelijauhoseosta valkuaisvaahdon joukkoon, sekoita voimakkaasti ja huolellisesti sekaan. Lisää sitten loput jauhoseoksesta ja raastettu sitruunan kuori varovaisemmin käännellen. Jatka kääntelyä ja lisää geelimäinen elintarvikeväri noin puolessa välissä sekoittelua. Sopiva määrä sekoituskierroksia on n 50, mutta olen huomannut raaka-aineiden käyttäytyvän joka kerralla hieman erilailla. Koostumus on oikeanlainen, kun massa laskeutuu takaisin omaan muotoonsa 10 sekunnissa, jos tiputat siitä nokareen lautaselle.

Lusikoi valmis massa pursotinpussiin, jossa on 1-senttinen pyöreäpäinen tylla. Pursota massasta halkaisijaltaan n. 3 sentin kokoisia ympyröitä leivinpaperille, jätä parin sentin kohoamisvarat. Kopauta uuninpeltiä pöytää vasten pari kertaa voimakkaasti, jotta suurimmat ilmakuplat tulevat pintaan. Anna leivosten levätä huoneenlämmössä 30-60 minuuttia tai kunnes niiden pinnalle muodostuu kova kelmu.

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Paista kuoria n. 15-20 minuutin ajan tai kunnes sormella koittaessa tuntuu, että hattu on kiinni jalassa (hattu on kuoren pinta, jalka röpeliäinen pohja). Kuorien ei kuuluisi saada väriä paiston aikana juurikaan.

Anna kuorien jäähtyä ritilällä täysin ennen kuin irrotat ne veitsen avulla leivinpaperilla. Kypsien kuorien pitäisi irrota leivinpaperista melko vaivattomasti.

Valmista täyte vatkaamalla huoneenlämpöinen voi pehmeäksi ja vaaleaksi tomusokerin kanssa. Lisää kerma, sitruunan raastettu kuori ja sitruunan mehu ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi pursotinpussiin, leikkaa pussiin muutaman millin kokoinen reikä.

Etsi kuorille samankokoinen pari ja pursota toiselle kuorelle reunoja myöten täytettä. Laita päälle toinen kuori. Macaronit säilyvät rasiassa täytettyinä kylmässä n. viikon, parhaimpia ne ovat seuraavana päivänä täyttämisestä.

Valkuaiset kannattaa erotella keltuaisista jo muutamaa päivää ennen leipomista ja säilyttää jääkaapissa ilmatiiviisti. Näin valkuaisista muodostuu paras vaahto.

PS. Te olette hulluja! Eilen rikottiin varmaan kolminkertaisesti kaikki kävijäennätykset, syynä yksi pieni Nutella-juustokakku.