Brunssi ja aamiainen ovat asia erikseen. Brunssilla arvostan laajaa valikoimaa, hieman erikoisempia herkkuja ja erikoiskahvia, kun taas aamiaisella haluan perushyviä ja terveellisiä raaka-aineita, joista tulee takuulla täyteen. Joskus treffataan kavereiden kanssa jo aikaisin aamulla, ja Tampereella on tullut testattua arkiaamiaisista ainakin Amurin Helmen, Paahtimon, Siilinkarin ja Cafe Aamuruskon aamiaiset.
Tammelassa sijaitseva, jo kuudelta aamulla aukeava Aamurusko on arkiaamiaista tarjoavista kahviloista lempparini! Tarjolla on perustavaraa: puuroa, puuron lisukkeita, keitettyä munaa, jogurttia ja mysliä, ihanaa vasta leivottua sämpylää, leivänpäällisiä, tuoremehua ja tietenkin kahvia tai haudutettua teetä. Leipä on mahtavaa, leivän päälle saa voita ja kunnon palvikinkkua, ja kahveissakin on tarjolla tummapaahtoista versiota. Tuon enempää en voisi aamiaiselta toivoa, ja hintakin on vain 6,5 euroa.
Vaikka tykkäänkin kotona tehdystä vakkariaamupalastani, kannattaa ottaa tavaksi sopia välillä aamiaistreffit kaverin kanssa, jos molemmilla on vapaa aamu!
Olen julkaissut blogissa jo useita juustokakkuohjeita, mutta ihan perinteisen New Yorkin juustokakun ohjetta en ole tainnut ikinä pistää jakoon. New Yorkin juustokakku (New York Cheesecake) on uunissa paistettava, mehevä ja rasvainen kakku, joka sisältää munien, tuorejuuston ja sitruunan lisäksi yleensä ranskankermaa. Joskus näkee versioita, joissa kakun pinnalla on vielä erillinen ranskankermakerros, mutta halusin kehitellä mahdollisimman simppelin ohjeen.
Tämä kakku valmistuu todella helposti, mutta sen kanssa pitää olla kärsivällinen. Juustokakku on ensin uunissa tunnin, minkä jälkeen sen annetaan kypsyä vielä toinen tunti jälkilämmöillä. Kakku hyytyy lopuksi vielä yön yli jääkaapissa täysin kiinteäksi muttei liian kuivaksi. Jos kakun paistaisi kovemmalla lämmöllä ja nopeammin uunissa, siitä tulisi kuiva ja se todennäköisesti halkeasi keskeltä uunista ottamisen jälkeen.
Mielestäni tuhti New Yorkin juustokakku on parhainta mansikkamelban kanssa tarjoiltuna. Mansikkamelba kuulostaa kauhean hienolta, mutta todellisuudessa se on vain soseutettua mansikkaa ja sokeria.
New Yorkin juustokakku (8 palaa)
Pohja:
100 g Digestive-keksejä
45 g voita
Täyte:
600 g tuorejuustoa (Philadelphia)
2 dl sokeria
200 g ranskakermaa
3 munaa
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunan mehu
2 rkl vehnäjauhoja
Mansikkamebla:
200 g pakastemansikoita
2 rkl sokeria
Ota ainekset ajoissa huoneenlämpöön.
Murskaa keksit monitoimikoneessa tai pakastepussissa
kaulinta apuna käyttäen. Sulata voi ja sekoita keksimurskan joukkoon.
Vatkaa keskenään tuorejuusto ja sokeri sileäksi, lisää
ranskankerma. Sekoita sen jälkeen joukkoon munat yksi kerrallaan, samoin pestyn
sitruunan raastettu kuori ja sitruunan mehu.
Siivilöi vehnäjauho joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
Kaada täyte pohjan päälle ja kopauta vuokaa pari kertaa
pöytää vasten. Tasoita lastalla ja paista uunin alaosassa n. 1 tunnin ajan tai
kunnes kakku on reunoilta hyytynyt mutta keskeltä hieman kostea.
Avaa sitten uunin luukku hetkeksi, ota uunista virrat pois
ja anna kypsyä jälkilämmöllä vielä noin tunnin.
Anna kakun jäähtyä huoneenlämmössä, minkä jälkeen siirrä se
jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli.
Valmista mansikkamelba soseuttamalla mansikat ja sokeri
yhdessä, tarjoile kakun kanssa.
Melkein hävettää myöntää, miten usein turvaudun Digestive-kekseihin hyydytettyjen ja paistettujen juustokakkujen kanssa. Varsinkin uunijuustokakuille voisi hyvin tehdä jonkinlaisen pohjan itse, mutta mielestäni Digestiveillä vaan tulee paras pohja ja vielä niin helposti. Digestivejä on tullut murskailtua niin paljon, että voisin esitellä teille kolme vaihtoehtoista tapaa hoitaa homma yksinkertaisesti. Kakkujen pohjaan tulevista kekseistä halutaan saada mahdollisimman hienoa murua, jotta pohjasta tulee tasainen ja se pysyy hyvin kasassa.
Ensimmäinen tapa on lempparini, ja murskaan nykyään keksit melkein aina tällä tavalla. Keksit vain punnitaan monitoimikoneeseen ja surautetaan hienoksi muruksi, aikaa menee muutama sekunti. Jos ei omista monitoimikonetta, toiseksi kätevin tapa on varmastikin kaulimen ja pakastepussin käyttäminen.
Keksit laitetaan suurehkoon pakastepusiin, johon ne on helppo murskata kaulimen kanssa. Kekseistä saa helposti hienoakin murua, kunhan varoo rikkomasta tai avaamasta pussia kesken kaiken.
Kolmas ja ehkä yllättävin keino on perunasurvimen käyttäminen! Mitä tiheämpi perunasurvin, sitä parempi lopputuloksesta luonnollisesti tulee. Jos kotoota ei löydy pakastepusseja eikä monitoimikonetta, tämä on yllättävän kätevä murskaustapa. Mahdolliset isommat keksipalat voi murskata sormin, jos haluaa aivan sileän lopputuloksen.
Lunni Leipoo 