LähelläDELI

Miten vasta nyt eksyin Kaunaisissa minulle suositeltuun kahvilaan, vaikka olen asustellut täällä arkipäivät jo elokuusta saakka? Paikka ei yksinkertaisesti osunut silmiini, vaikka kävin yläkerrassa salilla, tai sitten olen aina ollut niin myöhään liikkeellä, että kahvila on ollut suljettuna.  Joka tapauksessa, yhtenä päivänä pääsin valoiseen aikaan lähtemään töistä ja muistin LähelläDELIn. Koukkasin kahvilan kautta kotiin, ja ihana että kävin.

Kahvilassa oli ihanan välitön ja symppis tunnelma, ja ihmisiä kävi tiheästi syömässä joko makeita herkkuja (itse valmistettuja), lounasta tai vaikka täytettyjä leipiä.  Kahvilassa suositaan lähellä tuotettua ja luomua, ja minuun erityisesti vetoaa itse tekeminen. En halua syödä enää yhtäkään ketjukahvilan kuivaa kanelipullaa, elämä on siihen liian lyhyt!

Lähestyvän laskiaisen kunniaksi maistoin luomulaskiaispullaa (mantelimassalla).  Toivottavasti muistan ja ehdin jatkossa LähelläDELIin istuskelemaan. Käykää kauniaislaiset (?) tai espoolaiset jos ette ole vielä käyneet. Kahvila on Granin keskustassa, ostoskeskuksen kanssa samassa rakennuksessa!

Jee, täältä saa tanskalaista Lakrids-lakua! Ihan täydellinen lahjaidea.

Kahvilan myyjä sanoi, että minun olisi pitänyt tulla kuvailemaan mieluummin heti aamusta, kun kaikki tiskit notkuvat herkkuja. Tämä onkin hyvä vinkki – ensi kerralla kun piipahdan kahvilassa kuvailuaikeissa, menen heti aamusta. Mutta kovin herkulliselta näytti tiski näin iltapäivälläkin: suolaisia ja makeita herkkuja on ihan jokaisen makuun.

Ja tämä luomulaskiaispulla… ai että, täydellinen! Ei liian iso tai liian makea ja juuri sopivan mehevä.

Piilopaikka Helsingissä: Cafe Kokko

Olen monista blogeista lukenut Cafe Kokosta ja erityisesti kahvilan maineikkaista raakakakuista. Kun sain kuulla että tulen olemaan Espoossa tämän syksyn töissä, ajattelin että ravaan yhtenään Helsingin kivoissa kahviloissa. No, eipä tämä arki ihan sellaista uuden työn kanssa ole, että ehtisi käydä kahviloissa ainakaan Helsingin puolella… Yhtenä perjantaina kuitenkin satuttiin olemaan yhden tamperelaisen ystäväni kanssa molemmat Helsingissä ja sovittiin treffit Cafe Kokkoon. 

Kahvila sijaitsee osoitteessa Kalevankatu 31 A (samalla kadulla kuin ihana Kuppi&Muffini) hieman piilossa. Sisäänkäynti on sisäpihan kautta tavallisen asuinkerrostalon näköisen portaikon kautta. Ovesta paljastuu varsinainen sisustuksellinen helmi ja tilava kahvila, varsinainen piilopaikka lähellä keskustaa.

Raakakakut maksoivat n. 7 euroa pala, ja valinnan varaa oli melkein liikaa! Päätin kuitenkin ottaa maapähkinävoin ja suklaan makuisen sneakers-nimisen kakkupalan. Kylkiäiseksi otin tummapaahteisen suodatinkahvin, joka tarjoiltiin tyylikkäästi jykevästä lasista.

Mutta tuo kakku… Mulla ei ole sanoja! Olen maistellut raakakakkuja vähän siellä sun täällä, mutta tämän veroista en ollut aikaisemmin syönyt. Monesti raakakakut maistuvat vain taatelilta ja pähkinältä, mutta tässä kakussa oli vahvat maut. Pakko päästä maistelemaan jotakin muuta makua!

Tallinnassa suklaaostoksilla

Kävinpä syyslomallani ensimmäistä kertaa (!) Tallinnassa, ja koska reissu oli melko suunnittelematon ja varasimme sekä laivaliput ja hotellin edellisenä iltana, ei tullut tutkiskeltua mitään Tallinnan kahviloita tai ruokapaikkoja etukäteen. Välillä onkin ihan kiva mennä ulkomaille ilman minkäänlaista suoritusstressiä, kun mukana ei ole järjettömän pitkää listaa eri paikoista, joissa pitäisi käydä.

Hotellimme oli vanhassa kaupungissa, joten siellä tuli miniloman aikana pyörittyä eniten. Törmättiin kuitenkin Chocolats de Pierre (The Pierre Chocolaterie) -nimiseen kahvilaan yhdellä sisäpihalla vanhassa kaupungissa, ja muistin kuulleeni tai lukeneeni kahvilasta joskus aikaisemmin. Sisällä ei saanut kuvata, mutta paikka oli supertunnelmallinen ja persoonallisen näköinen. Kahville ei jääty, vaan iskin silmäni heti vittiinin käsintehtyihin suklaisiin.

Otin kahdeksan (isokokoista) konvehtia ja puurasian, ja hintaa setille tuli n. 30 euroa. Kallista mutta täysin sen arvoista, jos on ollenkaan suklaaihmisiä! Valitsin konvehdeista samppanjan, morello-kirsikan, toscan, karamellin ja marsipaanin ja jonkun oikein supersuklaisen. Suosittelen nauttimaan näitä yhden tai kaksi kerrallaan vaikka makean kuoharin kanssa. Minunlainenkaan sokerihiiri ei pysty syömään näitä kerralla enempää, ja kaikkia ei ole vieläkään syöty. Ihan täydellinen lahjaidea, jos aikoo piipahtaa Tallinnassa!

Tallinna yllätti ensikertalaisen muutenkin positiivisesti. Turistit eivät olletkaan kaikki suomalaisia – oli etelä-eurooppalaisia, ruotsalaisia ja brittejä ihan yhtä lailla. Hyviä ravintoloita ja kahviloita riittää syrjemmällä kuulemma vaikka kuinka paljon, kun lähtee turistikeskuksesta hieman poispäin. Minulle saa antaa vinkkejä seuraavaa Tallinnan-matkaa varten, koska viimeiseksi ei tämä eka visiitti jäänyt!