NYC-vinkkejä!

Sain teiltä kesällä niin mahtavia vinkkejä Pariisiin, että pakko kääntyä taas teidän puoleen. Viikon päästä olemme nimittäin poikaystävän kanssa New Yorkissa viettämässä syyslomaa, ai että! Olen käynyt Nykissä viimeksi n. kymmenen vuotta sitten, ja pakollisista pakollisimmat nähtävyydet on jo nähty. Tulevalle reissulle on suunniteltu vasta yksi NHL-peli, pari museota ja outlet-kierros, mutta nyt kaipaisin yllättäen ruokavinkkejä!

Jakakaa siis Nykin kävijät vinkkinne:

  • Nykin parhaat burgerit? Paras pihviravintola?

  • Mehevimmät bagelit?

  • Juustokakkumestat?

  • Viihtyisät oluthuoneet?

  • Hienommat raflat (kenties kaupunkinäkymällä)?

  • Hyvä juutalaisbistro/italialaisravintola?

Kaikki vinkit ovat tervetulleita, ja lisäksi saa vinkata olutpanimosta, joka järjestäisi kierroksia. Brooklynin Breweryn kierrokset on aivan täyteen varattu!

Ihana Pariisi!

Pariisista on kotiuduttu, ja ei vitsi mikä kaupunki! Pariisi oli melkein juuri sellainen kuin olin odottanutkin mutta monella tapaa vielä ihanempi. Olin saanut teiltä kasan vinkkejä kahviloita ja ravintoloita varten, ja lisäksi muutama Ranskassa asunut kaveri oli vinkkaillut käytännön vinkkejä. Suurin positiivinen yllätys olivat ihmiset – meille ei oltu ikinä tylyjä (päinvastoin) turistialueilla eikä niiden ulkopuolella. Englantia kaikki eivät osanneet eikä menuissa yleensä ollut englantia sanaakaan, mutta omalla ruokatietämyksellä ja tarjoilijoiden ranska-englannilla pärjättiin hyvin.

Kahvilat

Pariisissa monet kahvilat ovat viehättäviä kulmakuppiloita talojen kulmilla, ja parasta on istua ulkopenkeille ja tilata pöytään vaikka kahvia ja leivoksia. Turistialueilla saa kahvistakin maksaa melkein 5 euroa, joten kannattaa etsiä kahvilakokemuksia hieman turistinähtävyyksiä kauempaa. Champs Élyséellä tosin on ranskalaisen ketjun Brioche Doréen paikkoja, joista saa yllättävän hyviä leivoksia parin euron hintaan.

Aamiaista saa kaikista kahviloista ja sunnuntaisin monesta myös brunssia. Aamiaiset ovat monesti joko ranskalaisia (croissant, patonki, marmeladi, kahvi ja tuoremehu) tai englantilaisia (patonki, munia+pekonia, kahvi ja tuoremehu), ja kaikissa kokeilemissamme paikoissa croissantit olivat aivan taivaallisia! 

Kiva kahvila/ravintola Hugo metropysäkki Victor Hugon vieressä, suositus aamupalalle!

Myös leipomoissa (boulangerie) kannattaa poiketa, ja me teimme pakollisen visiitin Laduréelle. Joku lukija suositteli Pierre Herméä, josta saa myös mahtavia macaron-leivoksia, mutta meillä oli niin huonosti aikaa olla netissä, että osasin mennä vain Laduréelle. Ensi kertaan sitten!

Laduréella on liikkeitä ympäri Pariisia, mutta me kävimme Champs Élyséen liikkeessä ohikulkumatkalla. Liikkeeseen sai hetken jonottaa, ja myös viereiseen kahvilaan oli pieni jono. Ostin 6 kpl:n pakkauksen macaroneja (vajaa 18 e), mutta myös kaikki muut leivokset näyttivät superhyviltä.

Croissantien ja macaron-leivosten lisäksi kannattaa kokeilla crepejä vaikka Nutella- ja mansikkatäytteellä. Näitä saa kaikkialta, Eiffelin lähellä söin yllättäen tosi hyvän ja ison crepen!

Ruusu, suolakaramelli, pistaasi, morello, appelsiininkukka ja laku (ei kuvassa) päätyivät minun boksiini!

Herkkukauppa Louvren lähellä

Ravintolat

 

Ravintoloissa pätee sama kuin kahviloissa: pysy poissa nähtävyyksien lähettyviltä! Lounasaikaan monista paikoista saa kiinteähintaisen menun, ja Pariisissa kannattaa maistaa etanoita (escargots), erilaisia pateeleipiä, grillattua endiiviä, sinisimpukoita (moules) ja jälkkäreistä tietty crème brûléeta ja omenapiirasta (tarte aux pommes).

Tässä postauksessa on paljon ravintolavinkkejä, mutta haluaisin ehdottomasti vinkata Pariisiin matkaaville Les Ombres -ravintolasta (27 quai Branly). Halusin yhtenä iltana päästä illastamaan Eiffel-näkymällä, ja Pariisissa muutamat ravintolat tarjoavat tämän vaihtoehdon. Les Ombres oli kohtuullisen hintainen ja hyvällä sijainnilla: Eiffelin lähellä rakennuksen kuudennessa kerroksessa. Saimme terassilta parhaan kulmapöydän, josta oli näkymät sekä Seinelle että Eiffelille. Alku- ja pääruokien hinnat olivat 30 ja 50 euron välissä, ja kolmen ruokalajin menun sai melko kohtuulliseen hintaan. Jokainen annos oli ihan täydellinen, suosittelen niin ruoan, palvelun kuin näkymienkin pohjalta täysin. 


Pöytä kannattaa varata etukäteen, varsinkin spessumpiin paikkoihin. Muuten kannattaa liikkua eri kaupunginosissa ja katsastella menuja. Metrolla pääsee niin kätevästi liikkumaan, että kannattaa poistua ihan ytimestä syömään vaikka Les Maraisin tai Montparnassen kaupunginosiin. Bastillessa oli kivan vilkas yöelämä ja söpöjä kuppiloita. Ai että, tuonne kun pääsisi nyt viettämään kiireetöntä iltaa.

 

Toscana: kulinaristin taivas

Siskoni on vaihdossa Italiassa Sienassa, joka sijaitsee Toscanan maakunnassa keski-Italiassa, ja tietysti minun piti päästä parhaimman mahdollisen oppaan luokse makumatkalle Italiaan. Siskoni on jo täysin sulautunut italialaiseen ruoka- ja tapakulttuuriin, kun taas itse olen käynyt Italiassa vain muutaman kerran ja tosi kauan aikaa sitten. 

Toscanan suurin kaupunki on Firenze, joka on tosi hurmaava kahviloineen, joenvarsikatuineen ja hienoine putiikkeineen, mutta paljon autenttisemman Italia-kokemuksen saa kun matkaa noin tunnin bussimatkan päähän Sienaan, joka on ikivanha pienehkö yliopistokaupunki. Monet amerikkalaisturistit ovat jo löytäneet Sienaan, luultavasti Under the Tuscan Sun -elokuvan myötä, mutta Sienassa on silti ehdottomasti Firenzeä vähemmän turistikulttuuria.

Jos joku suunnittelee matkaa, tässä muutamia ruokatärppejä korvan taakse.

1. Torta della nonna -leivonnainen ja kahvi

Käytiin Firenzessä kivass Coronas Caféssa maistamassa suklaalla täytettyä torta della nonnaa (NAM) ja cappuccinoa. Kahviloissa yleensä tilataan leivonnainen ja kahvi kassalta, ja baristat tekevät kuittia vastaan tilaamasi kahvin hienosti pukeutuneina ja ammattitaidolla. Yhdessä kahvilassa kaksi kahvia ja iso leivonnainen maksoivat yhteensä 3 euroa… 

Myös kaikenlaiset marmeladilla täytetyt piirakat ovat suosittuja, samoin mantelileivokset ja tietenkin gelato.

2. Pappardelle al cinghiale (villisikapasta)

Toscanassa on todella tyypillistä syödä villisikaa, kania tai lammasta. Merenelävät eivät niinkään kuulu toscanalaiseen keittiöön, joten niitä suosittelisin nauttimaan jossakin muualla (lähempänä merta). Sen sijaan Toscanaan ei voi mennä maistamatta pappardelle al cinghialea, eli villisikapastaa. Kuvassa näkyvä annos oli aivan taivaallinen, ja tätä pastaa saa melkein jokaisesta ravintolasta.

Lisäksi kannattaa maistaa esimerkiksi gnoccheja ja erilaisia antipasti-lautasia.

3. Prosciutteriat

Italiassa on pieniä prosciutterioita (kinkkuloita), joissa voi tilata kinkkuja ja juustoja viinin kanssa. Kuvassa näkyvä annos on La Prosciutteriasta Sienasta, ja kyseessä on kuuden hengen annos, josta jokainen maksoi 10 euroa. Kinkut ja juustot leikataan käsin tilaushetken jälkeen, joten pakettiparmankinkusta tai salamista ei ole missään nimessä kyse. Italialaiset eivät turhaan hienostele – tämäkin hienossa viinikellarissa nautittu annos tarjoiltiin muovilautasilta.

4. Pici-pasta

Kuvassa ylempänä näkyvä pasta-annos on nimeltään pici cacio e pepe, eli pici-pastaa juustokastikkeella ja mustapippurilla. Pici on nimenomaan sienalainen pastatyyppi, joka on muodoltaan vähän kuin spagetti, jonka keskellä menee päästä päähän neulanohut reikä. Tämä takaa sen, että pasta turpoaa keitettäessä pulleaksi, ja ai että miten hyvä siskoni pici cacio e pepe -annos olikaan… Piciä ei taida saada Suomesta, siskon pitää tuoda mukanaan!

5. Ricciarelli (toscanalaiset mantelikeksit)

Tuliaisiksi toin kaikkialla näkyviä pehmeitä mantelikeksejä, jotka maistuvat vahvasti karvasmantelille. Manteli on italialaisessa leivonnassa muutenkin todella suosittua, ja näitä voisin kokeilla tehdä itsekin. Keksien rakenne on pehmeä ja sisältä hieman sitkoinen, tosi hyvää!

6. Chianti-viini

Toscanassa tuotetaan monia eri viinityyppejä, joista suosituimpia ovat varmasti chianti ja brunello di Montalcino. Halusin ehdottomasti päästä viinitilalle Italiassa, joten lähettiin chiantikierrokselle. Päästiin tutustumaan viinintuotantoon ja maistelemaan chiantia kahdella eri viinitilalla upeilla tiluksilla! Chiantia saa ravintolasta kaikkialta, ja pulloa ostassa musta kukko on merkkinä aidosta chianti classicosta.

Oletteko käyneet Toscanassa? Mitä herkkuja lisäisitte tärppilistaani?