style=”height: 996px; width: 700px;”>

Olen asunut koko ikäni Tampereella ja koen itseni todella tamperelaiseksi. Minulla ei ole koskaan ollut suurta hinkua muuttaa täältä pois, koska kaupunki on sopivan kokoinen ja minulle muutenkin niin tärkeä paikka. Tampereelta saa maailman parhaimmat munkit ja täydellisimmän ranskalaisen kalakeiton, mutta Tampereella pääsee nauttimaan myös muista kulinaarisista erikoisuuksista…

Aitona tamperelaisena rakastan mustamakkaraa, jota tulee saada nauttia tasaisin väliajoin puolukkakastikkeen ja maidon kanssa. Tampereella on toinenkin ruokaerikoisuus (joka ei kylläkään ole lähtöisin täältä), josta käsittämättömän moni tykkää: siivet. Tarkoitan nyt niitä kuiviksi uppopaistettuja kanansiipiä, jotka uivat tulisessa, etikkaisessa kastikkeessa ja jotka tarjoillaan aurajuustodipin, kasvisten ja ranskisten kanssa. Tässä kohtaa olen hyvin epätamperelainen, nimittäin en ymmärrä siipien päälle sitten ollenkaan. Välttelen muutenkin kanan syömistä, mutta lisäksi siivissä tökkii kuivuus, etikkaisuus ja liika suolaisuus. Monet tuttuni taas rakastavat siipiä yli kaiken, ja heidän mielestään Siipiweikoista saa parhaimmat ja oikeaoppiset siivet.

Olen törmännyt ulkomaalaisissa ruokablogeissa niinkin eksoottiseen ilmiöön kuin kukkakaalista tehtyihin siipiin. ”Siivet” näyttävät aivan kanansiiviltä, ja ne valmistuvat kotona uunissa vaivattomasti vähillä raaka-aineilla. Tärkeintä on rapeus ja tuoreus: nämä pitää syödä pian paistamisen jälkeen. Lisukkeena pitää olla jonkinlaista kermaista dippiä, porkkanatikkuja ja kylmä lasillinen kolaa. Nämä siivet ovat saaneet myös hyväksyntänsä kovan luokan siipirakastajalta, joten kehotan lihansyöjiäkin kokeilemaan!

style=”height: 516px; width: 800px;”>