En tiedä kuinka kauan Suomesta on saanut ruotsalaista Västerbotten-juustoa, mutta bongasin kyseisen juuston hetki sitten Stockmannin juustohyllystä. Västerbotten-juusto on melko aromikasta, pitkään kypsytettyä hieman reikäistä juustoa, joka on todella hyvää ihan sellaisenaankin. Halusin kokeilla tehdä ruotsalaisten suosikkia, västebottenjuustopiirakkaa (västerbottenpaj) ja selailin muutamia ruotsalaisia piirakkaohjeita. Monenlaista reseptivariaatiota on tarjolla, ja monissa piirakoissa täytteenä on käytännössä vain juustoa, joka on melko vahvaa maultaan. Minä saatoin tehdä suoranaisen pyhäinhäväistyksen, kun halusin lisätä täytteeseen savun makuista saunapalvikinkkua ja punasipulia, mutta mielestäni perinteinen yhdistelmä toimi hyvin Västerbotten-juustonkin kanssa. Juusto ei ollut paistamisen jälkeen läheskään yhtä vahvan makuista kuin paistamattomana, mutta niinhän monet juustot tapaavat käyttäytyä.

Västerbotten-juustoa oli muuten älyttömän raastava ärsyttävä raastaa… Kova juusto mureni helposti ja muuttui käden lämmön vaikutuksesta jännän pehmeäksi ja muhjuiseksi. Minulla on sitä paitsi melko huono väline juuston raastamiseen, sillä käytän melkein aina tavallista kolmioraastinta. Saa siis vinkata, mikäli tietää hyvän keinon/välineen juuston raastamiseen!

Teen suolaisen piirakkapohjan melkein aina samalla ohjeella: nypin kylmän voin jauhojen kanssa, lisään tilkan vettä ja varon vaivaamasta taikinaa yhtään liikaa. Annan taikinan levätä kylmässä, sen jälkeen kaulin sen (toivottavasti) onnistuneesti ja nostan sen (toivottavasti) ehjänä piirakkapohjan päälle. Esipaiston jälkeen piirakkapohja on toivottavasti valmis täytettäväksi.

Tein tällä kertaa piirakkapohjan suolaiseen piirakkaan hieman eri ohjeella kuin yleensä. Tämän ohjeen, ainakin jos muistin sen oikein, olen saanut kaveriltani, jonka tekemänä tätä piirakkapohjaa olen lukuisia kertoja syönyt ja siihen ihastunut. Jos tekee piirakkapohjan itse, ei voi odottaa pääsevänsä mitenkään ihan älyttömän helpolla, mutta tämä pohja valmistuu vähän mutkattomammin kuin klassinen piirakkapohja. Kaikki ainekset sekoitetaan yhteen, eikä ainesten tarvitse olla välttämättä kylmiä. Sämpyläjauhoja käyttämällä pohjaan saa kivaa makua ja rouheutta, ja esipaistamisenkin voi malttamattomin leipuri jättää pois välistä (olen onnistunut sekä esipaiston kanssa että ilman, riippuu myös täytteen juoksevuudesta). 

Tällä ohjeella tulee riittävästi taikinaa kahteen 20-24-senttiseen piirakkavuokaan. Jos ei tee heti kahta piirakaa tai yhden ison, hieman paksummalla pohjalla olevan, pakkasessa on kätevä olla aina yksi piirakkapohja odottamassa paistamista.

Pohja on mukavan rasvainen (kuinka yllättävää!) ja jotenkin lehtevä. Yllä olevassa kuvassa minulla on pinaatin ja aurinkokuivatun tomaatin makuista piirakkaa, joka upposi hyvin neljälle nälkäiselle naiselle. Piirakan täytteen teen usein melkein samoilla aineksilla: 2 munaa, 2 dl (ruokakermaa), kasviksia tai muita täytteitä valinnan mukaan, suolaa, pippuria ja juustoa n. 100 grammaa.