Tänä sunnuntaina heräsin pimeään, ankeaan ja sateiseen päivään, eikä edes kunnon kupillinen tummapaahtoista kahvia saanut mielialaa kohoamaan. Ajattelin, että nyt tarvitaan jotakin järeämpää piristystä: vohveleita. Katselin tyhjähkön jääkaapin sisältöä ja huomasin onnekseni kirkkaankeltaisen sitruunan kaapin perukoilla. Raastoin vohvelitaikinan sekaan reilusti sitruunankuorta, paistoin yhden hengen annoksen rapeita vohveleita ja viimeistelin vohvelipinon vielä sitruunankuoriraasteella sekä Moninin vaniljasiirapilla.

Minulla on ollut belgialainen vohvelirauta jo tosi kauan, mutta sitä tulee käytettyä harmittavan vähän. Muitakin keittiövempeleitä on niin paljon, että välillä jotkut vain unohtuvat kaappiin vähän pidemmäksi aikaa. Tästä lähtien aion kuitenkin muistaa vohvelirautani varsinkin tällaisina aamuina, jotka vaativat hieman piristystä. Vohvelit sitä paitsi valmistuvat todella helposti – vielä helpommin kuin lätyt tai pannarit, jotka tarvitsee kääntää ja jotka paljon helpommin unohtaa liian pitkäksi aikaa pannulle.