Minun ruokavuoteni kännykkäkuvina

Näin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä on hyvä paikka katsoa taaksepäin kulunutta vuotta ennen kuin suuntaa katseen täysin seuraavaan vuoteen. Tämä vuosi on ollut todella kummallinen ja merkityksellinen, ja mikä heijasteleekaan paremmin kulunutta vuotta kuin siihen olennaisesti kuulunut ruoka. Vuonna 2014 olen päässyt käymään kolmesti ulkomailla, asunut hetken Ruotsissa ja muuttanut loppuvuodesta yksin asumaan pitkästä aikaa. Olen kehittynyt leipurina ja päässyt kokemaan paljon kivoja juttuja ruoan parissa tänäkin vuonna. 

Talvi ja kevät

Kavereita on tullut kestittyä aina silloin, kun leivonnaisia on ollut vähän liikaa kaapeissa kiusaamassa.

Ystäväni äiti ja mies avasivat LEO-ravintolan Tampereen kauppahalliin, suosittelen jos laadukas luomulounas kiinnostaa.

Kun kaikki ruokainnostus suuntautuu makeisiin herkkuihin, arkiruoka näyttää näin hohdokkaalta: makaronia, soijarouhemössöä ja satunnaisia vihreitä.

Välillä sain kantaa postista karkkia selkä väärällä, kiitos vain Cloetalle!

Puuroinnostus iski tänä vuonna kovempaa kuin koskaan, ja kirjoitin vanhaan blogiin blogihistoriani luetuimman postauksen puurosta.

Muita hittejä tänä(kin) vuonna osaltani olivat chiansiemenet, mantelimaito ja niistä tehty vanukas.

Sain donitsipellin ja… öö, söin donitseja.

Kävin ystävän kanssa Budapestissa ja syötiin niin hy-vin!

 

Testasin vihdoin Huberin kehutun hampurilaisen, oli hyvää (ja suolaista).

Kesä

Tein muutamat leivonnaiset lehtijuttua varten, ja kuvaukset oli meillä kotona. Herkkuja syötiin vielä monta päivää kuvausten jälkeen!

Asuin kuukauden Göteborgissa ja söin oikeasti askeettisemmin kuin koskaan surkeiden kokkausmahdollisuuksien ja rahapulan takia. Reissun aikana tuli kuitenkin onneksi syötyä mm. isoin koskaan näkemäni korvapuusti (kahdessa erässä) ja maailman eniten silliä muutaman tunnin sisään sillifestareilla.

Kesällä minulla oli pannarivillitys päällä, melkein joka päivä tuli tehtyä jonkinlaisia välipalapannareita.

Katsoin Twin Peaksia, join kahvia ja intouduin tekemään Norma Jenningsin kirsikkapiirasta.

Sain mehulingon!

Innostuin manteli- ja maapähkinävoin tekemisestä. Söin kesän aikana varmaan aikas monta kiloa pähkinöitä pähkinävoin muodossa.

Kesällä oli paritkin tuparit ja herkkupöydät notkuivat.

Järkkäsin pienen brunssin kahdelle kaverille.

Mustikkasaalis jäi tänä vuonna todella niukaksi, pakkaseen asti ei tainnut mennä tänä vuonna paljoakaan marjoja.

Syksy ja talvi

Syksyllä oltiin jännän äärellä, kun Maku-yhteistyötä pistettiin alkuunsa. Kävimme Kulosaaressa herkuttelemassa Maku-lehden resepteillä tehtyjä syksyruokia.

Leivoin pullaa epätavallisen paljon, mm. näitä amerikkalaisia kanelikierrepullia!

 

Putin-voita Lidlistä

Kurpitsan kovertamista ja soseen keittämistä oli ohjelmassa syksyllä.

Syksyisiä kurpitsa-cupcakeja ja lempparimuki

Syksy ja alkutalvi olivat todella kiireistä aikaa harjoittelun, gradun ja töiden takia. Kahvia, sysimustaa sellaista, kului tavallista enemmän.

75-vuotisyhteissynttäreille väänsin kolmivärisen trio-kakun. Juhlat olivat mainiot ja herkkupuoli enemmän kuin kunnossa.

Joulun alla tehtailin monenlaisia lahjakarkkeja kookoskuutioista toffeeseen ja marenkiin.

Leivoin ensimmäistä kertaa sahramilla ja yllätyin sen hinnasta ja vahvasta aromista..

Matkustin loppuvuodeksi Aruballe ja nautiskelin karibialaisen keittiön antimista.

Toivon kaikille oikein maukasta ja ruokaelämyksien täyteistä vuotta 2015! Kyllä tämä elämä olisi varsin harmaata ilman hyvää ruokaa.

Talvinen appelsiini-hunajakakku

Olettekos koskaan kokeilleet mannasuurimoita leivonnassa? Minä en tätä ennen ollut tehnyt mannasuurimoista muuta kuin mannapuuroa (joka on myöskin älyttömän hyvää ja valmistuu paljon nopeammin kuin esimerkiksi kaurapuuro), mutta olen pannut merkille monissa ulkomaalaisissa blogeissa mehevän näköiset mannasuurimoista (semolina) tehdyt kakut.

Tähän talviseen kakkuun tulee mannasuurimoiden lisäksi hieman vehnäjauhoja ja mantelijauhoja, joista tulee erityisen tiivis ja mehevä rakenne. Makunsa kakku saa appelsiinin kuoresta ja mehusta sekä kanelista, joka tuo kakkuun ehdottomasti talvisen vivahteen. Pursotin jämäkkää tuorejuusto-kermakuorrutetta muuten hieman koruttoman ja litteän kakun päälle hassun muotoisiksi tötteröiksi, ja yksi kakun syöjistä kommentoi tötteröiden näyttävän vähän tontuilta näin joulun aikaan. Jos olisi oikein viitseliäs, tötteröille voisi taiteilla vaikka strösseleistä tai sulatetusta suklaasta silmät. Minulta moista piiperrystä on turha odottaa!

Kuvan kakku on leivottu 20-senttiseen kakkuvuokaan, jolloin lopputulos on omaan makuuni hieman litteä. Jos litteys vaivaa, kannattaa käyttää 15-senttistä vuokaa, jolloin paistoaikaa saa pidentää lähemmäs puolta tuntia.

Joulutunnelmaa ruokahullun näkökulmasta

Joulu on pian jo vietetty, mutta halusin vielä jakaa kanssanne tämän ja viime vuosien joulun tunnelmaa. Minulle ruokaihmisenä joulussa tärkeintä on ehdottomasti perheen kanssa olemisen lisäksi hyvä ruoka, ja tykkäänkin kovasti kaikesta jouluruoasta. Pienenä rosollit tai laatikot eivät kauhean hyvin maistuneet, mutta nykyään tykkään kaikista joulupöydän antimista.

Jokaisella perheellä on varmasti omat jouluherkkunsa, ja valikoima vaihtelee varmasti sekä perheittäin että alueellisesti. Meillä on aina ensin runsas kalapöytä, jossa on erilaisia sillejä, lohta (graavattua ja kylmäsavustettua), perunaa, saaristolaisleipää ja rosollia. Olen kuullut, että varsinkin rannikolla joidenkin joulupöytään kuuluu ehdottomasti mäti, mutta meillä ei tietääkseni koskaan ole ollut mätiä joulupöydässä. Kalapöytä on minun ehdoton lempparini, ja onkin joka vuosi yhtä vaikea yrittää säästää tilaa kinkulle ja laatikolle!

Mummi tekee maailman parhaimman perunalaatikon alusta loppuun, ja lisäksi pöydässä on myös lanttulaatikkoa ja esimerkiksi bataatti- tai punajuurilaatikkoa. Kinkku ei ole suurinta herkkuani, mutta kummasti se kuitenkin joka joulu aina maistuu. Herneitäkin pitää olla, mielestäni ehdottomasti lämpimiä (jotkut kuulemma haluavat herneensä kylminä!).

Jälkiruoasta vastaan yleensä yllättäen minä, ja meillä on ollut kaikkea mahdollista juustokakuista suklaapavlovaan ja jäädykkeisiin. Jälkiruoan jälkeen saatetaan nautiskella vielä juustoja ja hedelmiä, kun pahin ruokakooma on mennyt ohi. Meillä avataan lahjat yleensä vasta ruoan jälkeen, mikä oli pienenä aina varsinaista kidutusta. Näin isompana ruokailu on ehdottomasti jouluaaton kohokohta!

Riisipuuro keitetään aina täysmaitoon ja nautitaan joulurauhan julistamisen jälkeen kanelin, sokerin ja maidon kanssa. Mantelikin pitää piilottaa joukkoon joka kerta!

Parhaita joulusuklaita!